Browsing Tag

lahesta

, , , ,

Lihamukia koko kansalle

19.3.2019

Lahti on minulle todella rakas kaupunki. Tuohon kaupunkiin sijoittuu todella vahvasti osa elämääni. Siellä on kasvettu lapsesta nuoreksi. On pelailtu, pilailtu ja palailtu vielä aikuisiälläkin hetkeksi takaisin asustelemaan. Lahdessa asuu edelleen vanhempani ja todella suuri osa ystävistäni. Kaupungissa tulee vierailtua usein ja se on oikeastaan ainut kaupunki, jossa löydän lähes jokaiseen paikkaan ilman navigaattoria. Nykyisessä kotikaupungissani Helsingissä kyseistä toimintoa käytän lähes viikottain. Lahdesta on maailman kartalle tullut vaikka ja mitä hyvää. On Litmasta ja lihamukia. Kyllä, lihamukia.

Huomasin taannoin ystäväni Instagramista, että tämä lahtelainen perinneherkku on nostettu suuren Saksasta ponnistavan päivittäistavarakauppaketjun valikoimiin. Olihan tämä ihme mentävä heti todistamaan. Sieltä se löytyi pikaruokaosastolta, lihamuki. Pahvimuki, joka on täytetty kebab-lihalla, jalopenoilla ja kastikkeella. Kohtalaisen yksinkertainen resepti. En usko, että tällä herkulla päästään niihin kauneimpiin Instagram-kuviin. En usko, että tästä herkusta saadaan veistettyä uunifetapastan kaltaista hittiä. Eikä tarvitsekaan saada. Tämä se on lahtelaista grilliruokaa. Niin erikoista, suoraviivaista, aitoa ja kiehtovaa. Sitä sen on oltava jos nykyään Lidlistäkin löytyy.

Nykypäivänä järjestetään myös lihamukin syönnin MM-kilpailuja. Itselläni on ollut kunnia olla samassa sotilaspoliisiryhmässä kaksinkertaisen lihamukin syönnin maailmanmestarin kanssa. Täytyykin kysäistä mitä mieltä hän on asiasta, kun tuo kisatuote on lisätty jo Lidlinkin valikoimiin. Itse en lähtisi mukaan kyseisiin kilpailuihin, koska jo tuon yhden mukin syöminen oli itselleni aivan riittävästi. Kuopiosta saapuu kalakukko, Oulusta rössypottu, Tampereelta mustamakkara ja Lahdesta lihamuki. Jokaisella jotakin.

Oletteko maistaneet tätä lahtelaista perinneruokaa?

-Esko-

Comments (0)
, , , ,

WE LOVE MESSILÄ!

16.3.2019

Tänään oli hienoa kokea jälleen lapseni lapsuudessani tyyppinen hetki. Olimme ensimmäistä kertaa pikkumimmin kanssa laskettelemassa ja missäpä muualla, kun vanhoilla “kotirinteilläni” Messilässä. Mummola sijaitsee noin viiden minuutin ajomatkan päässä näiltä jylhiltä nyppylöiltä. Pikkupoikana vietin aikaani todella paljon Messilässä ja olipa minulla monena vuonna kausikorttikin toppatakin hihassa sijainneessa läpinäkyvässä innovaatiossa. Isä vei töiden jälkeen neljältä ja haki rinteiden sulkemisaikaan Kelkkamäen parkkipaikalta.

Tänään oli todella nostalgista olla laskemassa oman tyttären kanssa samoissa rinteissä. Me tosin vietimme enemmän aikaa vielä lastenkukkulalla. Hienosti mimmi kurvaili ja kävimme pari kertaa kokeilemassa isossakin rinteessä, tasaisten pysähdysten säestyksellä vielä tällä kerralla. Itsekin muistan, kun laskin oman isäni kanssa yhdessä. Aina harmitti pysähdellä ja kuunnella ohjeita. Aika nopeasti tuon homman ottaa haltuun. Lasketteluhan on laji, jossa ei malttia voi menettää. Kaatumisten ja pyllähdysten kautta se varmuus löytyy. Tekee hyvää kärsimättömille Kyröille.

F:n mielestä laskettelussa parasta on:

  • Saa mennä juuri sillä tyylillä millä haluu.
  • Saa ite päättää mitä vauhtia menee.
  • Ei haittaa vaikka kaatuu.

Eskon mielestä laskettelussa heikoin puoli on näiden “pistokeikkojen” kustannukset. Kolmen tunnin kurvailuille kamppeiden vuokrauksen kanssa tuli hintaa 130 euroa. Tähän voisi todeta, jotta ihanan kallista. Toki ymmärrän, että omilla kamoilla ja kausareilla hinnat ovat ihan eri luokkaa. Ja toki ymmärrän myös sen, että eteläisessä Suomessa ei ole varmasti ihan helppoa pyörittää hiihtokeskusta, joten ei se alkukirpaisun jälkeen enää niin pahalta tuntunut. Hauska päivä ja täytyy mennä kyllä uudestaankin, ehdottomasti.

Laskettelijoita linjoilla?

-Esko-

Comments (2)