Tänään olin työpäivän päätteeksi koulutuksessa, jossa sivuttiin jokaisesta ihmisestä löytyviä luonteenvahvuuksia. Itselläni se ei juuri tätä juttua kirjoittaessa ole ainakaan vaatimattomuus. Yleensähän me suomalaiset olemme hyvin vaatimatonta kansaa, mutta itselläni on tällä hetkellä oma miehinen itsetuntoni aivan superlukemissa. Tämän tunteen minulle antoi Iltasanomien unelmien aviomies-testi, jonka tein tuossa toissapäivänä. Tulos oli huikea! Olen 95 (yhdeksänkymmentäviisi) prosenttisesti unelmien aviomies-ainesta.
Tämä oli todella lohdullinen ja vakavastiotettava tieto, koska olenkin jo useana yksinäisenä sunnuntaipäivänä miettinyt, että mikä siinä on vikana, kun tämmöinen tuoksukynttilöitä poltteleva selänhieroja on edelleen sinkkumarkkinoilla. Onneksi on miehistä itsetuntoa vahvistavia testejä olemassa, joiden kautta voi luoda tukevaa uskoa siihen, että vielä jonain päivänä marssin parhaiden miesten kanssa sovittelemaan sitä hieman ylihintaista vuokrafrakkia päälleni, mielitiettyni laminoidessa hienoilla fonteilla kirjoitettuja nimilappusia, joita voi sinne valkeille pöytäliinoille asetella. Ei tarvitse olla enää se, jolle on haettu varastosta ylimääräinen tuoli sinne pöydänpäähän.
Ja millä tiedoilla sitten sain tämän mielettömän tuloksen. Kysymyksillä päästiin syvälle sisälle sinne sielun sopukoihin, joihin ei Tinder-kuvilla todellakaan yllä. Niin paljon enemmän kuin se yläviistosta napattu duckface- kuva, niin paljon enemmän. Eli lähdetäänpäs ruotimaan mistä tämä unelmien aviomies koostuu.
Hiukset: Vaaleat, joskin jo hieman harventuneet, mutta onneksi kysymyspatteristossa ei ollut tarkentavia osioita. Olisi saattanut prosentti tai pari pudota.
Lemmikit: Pidän, mutta allergiarajoitteita esimerkiksi hevoseen tai kissaan.
Pituus: Laitoin puoli senttiä lisää, niin päästiin siihen maagiseen tasalukuun, 190 cm. Tosin 189,5 cm mitattu viimeksi armeijassa.
Kuinka viettäisin aikaa kumppanini kanssa? No tietysti kotosalla ja perheen parissa. Ehkäpä kokkaillen jotain täydellisesti valuttavaa uppomunaa tai sirkkis-kikhernepastaa. Pastakastikkeen hautuessa ja hakiessa sitä täydellistä koostumusta käyn tietysti välittävästi hieraisemassa työstä uupunutta kumppania olkapäälle ja pusuttelemassa sinne niskakiehkuroihin. Ja tottakai siinä sivussa voi tehdä myös hieman kotijumppaa yhdessä. Vaikkapa askelkyykkyjä toisen hymähdellessä reppuselässäni.
Tienaan. Ajoittain ylemmän keskiluokan tulotason mukaisesti, mutta uskoisin, että se on juuri tämä talous, joka on pudottanut prosentit sieltä maksimista. Joo, se on oltava.
Alkoholi. Käytän kohtuullisesti. Mielitiettyni on hankkinut romanttisen illan kruunuksi pullollisen sitä pitkäripaisen parasta punaviiniä, mutta valitettavasti en ole viinimiehiä ja valitsen mielummin lasillisen hanavettä. Prosentit laskussa.
Seksi. Jaa, mikä oli?
Vartalotyyppi. Vastasin urheilullinen. En tiedä mitä tämä ihan tarkalleen sisälleen kätkee, mutta tällä lähdin nostamaan kolmen edellisen kysymyksen aiheuttamaa prosenttien laskusuhdannetta.
Lapset. Pidän lapsista ja eniten tietysti omasta lapsestani, joka on muovannut oman maailmankuvani melkoisen uusiksi. Se ennen jopa itsekäs mies on saanut elämäänsä ihmisen, jonka kautta asioita osaa tarkastella hieman laajemmista näkökulmista. Olen aina halunnut olla isä. Lounasseurani koostuu myös päivittäin noin sadasta eri-ikäisestä pikkusankarista.
Liikunta. Harrastan säännöllisesti juoksemista ja myös muita liikuntamuotoja. Kuntosalilla käyn lähinnä siellä sijaitsevan infrapunasaunan takia. Aikatauluni osuu yleensä iltapäiviin, jolloin saunassa sijaitseva televisio tarjoilee kaikki mielenkiintoisimmat uusinnat. Ihmemiestä katselin viimeksi.
Lopuksi sai vielä ottaa kantaa kysymykseen, jotta olenko juuri tällä hetkellä yhdessä unelmieni kumppanin kanssa. Vastasin tähän kyllä, koska hänen ydinluonteenvahvuutensa on huumori. Sen tasosta en ole kyllä ihan varma.
Syksyistä iltaa!!
-Esko-
// Kuvat: Jere Lehtonen, tekstin insipiraationa Iltasanomien unelmien aviomies-testi //