Esko, tuu laittaa! Nuorina miehinä, kun olimme lähdössä Lahdessa sijainneeseen Diva-yökerhoon minulle siunaantui usein se hiuksien viimeistelijän rooli. Niin, siis kavereilleni. Ystäväporukkaani oli jumiutunut kuva, että juuri minä osasin fiksata geelillä sen etuhyppyrin juuri oikeaan kulmaan. Ja minähän laitoin mielelläni. Nämä taisivat olla niitä ensimmäisiä kosketuksia tuohon kosmetiikkapuoleen. Vai olikohan se sittenkin joltain pelireissulta ostettu Kouroksen hajuvesi? En muista, mutta Kouros on muuten kohtalaisen vahvaa tavaraa parikymppiselle nuorukaiselle.
Sieltä seuraava siirtymä olikin tyttöystävien peilikaappeihin. Jos minä tuolta ihan vähän sormella kokeilen, niin ei varmasti huomaa. Sieltä levitys poskille ja koukkuun jäätiin. Kiinni myös, koska tuotteiden kulumisprosentti kasvoi hyvinkin suureksi. Olikin sitten aika alkaa ostelemaan ihan omia rasvoja, kuorinta-aineita ja ties mitä liistereitä. Nykyäänhän kaupoista ja omasta peilikaapista löytyy todella kattavat valikoimat kaikenmoisia tuotteita. Itselläni juuri tällä hetkellä eniten käytössä ovat erinäiset seerumit ja kasvonaamiot.
Tyhjensin tänään koko peilikaappini tuohon keittiöni pöydälle. Ja olihan muuten melkoinen määrä erinäistä purnukkaa. Jos ei tuolla määrällä ala juonteet tasoittumaan ja silmäpussit pienenemään, niin ihme on. Jostain kuulin, että miehet vielä hieman arastelevat näissä kosmetiikkahommissa ja eivät niitä varsinkaan missään esittele. Olkoon tämä siis tervetullut poikkeus.
Vielä sitä ihan täydellistä kasvoseerumia ei ole löytynyt. Liekö ikinä löytyykään?
Kerro, kerro kuvastin…
-Esko-