Moni usein kyselee minulta miksi teen tämmöisiä kirjoitushommia, tai miksi olen aikoinaan lähtenyt mukaan johonkin ihmeelliseen televisioseikkailuun. No, eilen siihen tuli hyvinkin konkreettinen vastaus. Oli todellinen ääripäiden päivä. Päivällä olimme koulumme kevätretkellä Luukin upeissa maisemissa. Onnistui kyllä mainiosti. Aurinko paistoi ja vaatteissa tuoksui se kesäinen nuotio. Töistä päästyäni kiiruhdin kotiin, kävin äkkiä suihkussa ja suuntasin kohti tapahtumatalo Bankia, jossa järjestettiin Mannerheimin Lastensuojeluliiton keväinen hyväntekeväisyysmuotinäytös.
Kumisaappaat vaihtuivat nahkakenkiin ja Adidaksen verkkarit Ted Bakerin pukuun. Bankissa oli kyllä meneillään todellinen sirkus. Yli seitsemänkymmentä hyvän asian puolesta ollutta mitä upeampaa mallia etsi vaatteitaan, löysi, etsi vaatteitaan, löysi. Välillä oli hukassa mallit, välillä koirat. Lakka suihkusi ja ympärillä vallitsi taukoamaton iloinen puheensorina. Tunnelma oli aivan älyttömän hieno. Todella mukavia ihmisiä ja oli ilo päästä vaihtamaan kuulumisia eri alojen ihmisten kanssa. Juttelin pitkät tovit esimerkiksi lapsiasiainvaltuuten Tuomas Kurttilan kanssa. Mukava ja viisas mies. Ei ollut meille kummallekkaan tuo catwalk se kaikista tutuin paikka.
No, sielläkin tuli pyörähdettyä. Sain hyvät ohjeet elämäni ensimmäiseen catwalk-esiintymiseen. “Siellä päässä kuvittelet saapuvasi punaisiin liikennevaloihin. Hidastat sopivasti ja pysähdyt kuin ryömittämällä…” Tällä vinkillä mentiin ja alkujännityksen lauettua ei voinut kuin fiilistellä. Asuni koostuivat kolmesta eri kokonaisuudesta. Balmuirilta purjehtijalookki ja kylpytakki. Kyllä, olin lavalla pelkässä kylpytakissa. Ja Ted Bakerilta upea kesäinen puku, joka tekisi mieli hankkia tuonne omaan vaatekaappiin.
Niin ja siis vastaus tuohon alun kysymykseen. Juuri tämmöisten asioiden takia teen kaikkea muutakin kuin rakastamaani arkityötä. Tuo erittäin hyvää vaihtelua opearkeen ja pitää sopivasti mielen virkeänä. Kiitos MLL upeasta tapahtumasta. Ensi vuonna uudestaan, toivottavasti.
-Esko-
Joo, joo ihan rennosti vaan. Askel, askel. Pieni poseeraus ja käännös. Toivottavasti en kompastu kengännauhoihin. Elämäni ensimmäinen catwalk on edessä. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Vaikka askellus on varmasti täysin hakusessa en empinyt hetkeäkään, kun minua kysyttiin mukaan Mannerheimin Lastensuojeluliiton keväiseen