Browsing Tag

muistot

, , , , , , ,

Muistot taskuun…

10.5.2017

Kaupallinen yhteistyö: Suomen Blogimedia ja Huawei

On paikkoja, jotka herättävät paljon muistoja. Muistoja lapsuudesta. Muistoja jo eletystä elämästä. Kaikilla ihmisillä on varmasti lokaatioita, jotka herättelevät muistin syövereistä asioita, joita on tullut vanhempien, ystävien tai sukulaisten kanssa touhuttua. Tänä päivänä lähes jokaisen ihmisen taskussa kulkee väline, jolla näitä muistoja voi tallentaa. Tallentaa, miettimättä mihin ne entisajan filmirullan tarjoamat kaksikymmentäkaksi kuvaa olisi järkevintä käyttää. Voit napsia kuvia sieltä ja täältä. Lähes jokaisesta eletystä hetkestä. Merkityksellisestä tai merkityksettömästä. Itselläni on tällä hetkellä Huawei P10:ni tallennettuna 6464 valokuvaa, joka olisi noin 294 vanhaa filmirullaa.

Matkapuhelimen valokuvat ovat resoluutioltaan todella korkealaatuisia ja halutessasi voit tulostaa seinälle vaikka A3-kokoisen taulun kuvalaadun kärsimättä lainkaan. Mietinkin, että voisin jonkun tuommoisen mustavalkoisen kuvan printata asuntoni seinälle. Lapsen syntymä. Lapsen kasvun seuraaminen ja niiden ainutkertaisten muistojen tallentaminen on meidän ajassamme todella helppoa. Ne ensimmäiset askeleet, ensimmäiset kiinteät ruoat ja se ensimmäinen koulupäivä tallentuu taskuihimme, matkapuhelimiimme. Matkapuhelimiimme, josta voit siirtää ne internetin mahdollistamana vaikkapa hyvälaatuiseksi kuvakirjaksi. Olemmekin tehneet F:n lähes jokaisesta vuodesta kuvakirjan isovanhemmille joululahjoiksi. Sitä ensimmäistä kirjaa on luettu pikkumimmin kanssa yhdessä lukuisia ja lukuisia kertoja. Siis, pestiinkö me oikeasti häntä pienenä taikinakulhossa? Kyllä, näin me teimme.

Eilen juoksin lenkin paikassa, joka on itselleni hyvin muistorikas. Seurasaari. Tuo oravia ja historian havinaa sisältävä saari, aivan Helsingin keskustan läheisyydessä. Muistan, kun pikkupoikana sain Helsingin jäätelötehtaan vaniljapuikon ja taskuuni pähkinöitä. Pähkinöitä, joita sain syöttää rohkeille kädestä nappaaville oraville. Eilisellä lenkillä kuvailin ja tallensin puhelimeeni niitä paikkoja, joissa olemme isäni ja isoisäni kanssa tallustelleet.

Matkalle osui auktoriteettisen, entisen presidenttimme Urho Kekkosen kuntoiluportaat, vanhoja aittoja ja tietysti niitä oravia. Ei ollut tällä kertaa pähkinöitä taskussa, mutta onneksi oli Huawein matkapuhelin, jonka kameraominaisuudet ovat aivan älyttömän hyvät. Jokaisen kuvan jälkeen tuli wau-efekti. Tunsin itseni taas hyväksi valokuvaajaksi. Matkalle osui myös asioita, joita ei omassa lapsuudessani vielä ollut. Kanadanhanhet ja Alepa-fillarit. Näiden hallitsematon lisääntyminen puhuttaa mediassa. Mediassa, jonka kiemurat ovat nykyään myös kätesi ulottuvissa, siellä taskussasi.

KÄYKÄÄHÄN blogini Facebook-sivuilla (facebook.com/eskokyroblogi) osallistumassa Huawein tuotearvontaan. On bluetooth-kaiutinta, sateenvarjoa Suomen lumisien kesäpäivien varalle ym…

Kirjoitus on hyvä päättää tuttuun mainoslauseeseen, jonka voin edelleen täysin allekirjoittaa. ” Täydellinen älypuhelin epätäydellisessä maailmassa.

-Esko-

Comments (4)
, , , , , ,

Kuka muistaa? Katso kuvat!

18.3.2017

Kaikki ovat varmasti elämänsä aikana törmänneet joihinkin kuvissa olleista asioista. Tein työviikon päätteeksi pienen kierroksen koulullamme ja napsin kuvia todellisista klassikoista. Tein digiloikan, tai ainakin nostalgialoikan hieman ajassa taaksepäin. Tee testi. Osaatko yhdistää kuvat ja pienet tekstipätkät?

” Ei sen aina tarvitse olla Qvinoaa, ei täysin vegaanista, ei spiruliinaa, ei sitä trendikkäintä. Sen voi tarjoilla muovilautasilta. Ympäristönä sali, jonka seinällä pienten taitelijoiden teoksia ja liikennevalot, joita ei löydy ihan jokaisesta ravintolasta. Lounasaikana paikka on lähes aina täynnä. Jonojakin saattaa ajoittain syntyä. Ruokalista vaihtuu viikottain. Tietyt klassikot ovat säilyneet asiakkaiden toiveista listalla jo vuosikymmeniä. Taloustilanteen heilahtelujen takia kermaviilikastike ei kuulu enää automaattisesti kalapuikkojen kanssa.”

” Musta muoviläpyskä, joka tallentaa muistosi. Tai ainakin murto-osan niistä. Hd-tasoista videokuvaa ei tuo läpyskä tunne, eikä tarvitsekaan. Kunhan voitti vanhan kilpakumppaninsa lerpun, riittää se hänelle. Pilven reunalle on siirtynyt tuo läpyskä, kirjaimellisesti…”

” Ja sieltä se lähtee. Ylämummoon! Komposiittimaila taipuu tämän nuorukaisen käsittelyssä ja reppu rävähtää! Mailoja menee kaudessa kymmeniä ja ei taida ihan kymmenen euroa riittää tuommoisen hankintaan. Entäs nämä kirkkaimman tähden ja metsän kuninkaan mukaan nimetyt? Lapa on suojattu muovierkalla. Ei tarvitse miettiä oikeita kuviointeja. Ylämummoon jo vuodesta 1960. “

” Ratkaise koodi ja tunne itsesi puku päällä istuvaksi päälliköksi, jonka tärkeimmät neuvottelut hoitaa tumma kaunotar. Laita punaista, keltaista ja vihreää juuri oikeisiin kohtiin. Ole ovelampi kuin vastustajasi. Ole niin ovela, ettet hävitä yhtään pelinappulaa. Suunnittelijoille (todennäköisesti edesmenneille) vinkkeinä, että sataa nuppineulan kokoista nappulaa on vaikea olla hukkaamatta. “

” Kumpi oli ensin? Dymotus-laite vai riekko talvipuvussa? “

” Kädet hikoaa. Aivosi ovat tehneet kaikkesi. Toivot sitä maailman eniten. Olisinpa onnistunut. Tartut molemmilla käsillä reunoilta kiinni ja teet hallitun ja nopean kääntöliikkeen. Avaat kannen ja ei perkele! Ei tuo kuvio näytä yhtään siltä mikä tuossa vihossa on. Ei muuta, kun alusta, taas kerran. Luovuttaa ei voi. Koukuttavaampaa kuin Clash of Clans.”

” Ja se naapuriluokan Malla oli taas unohtanut laittaa sen vasemman keuhkon paikalleen. Viimeksi näin se opehuoneen tiskipöydällä.”

” Jes, tuli matchi. Jos en kerro kenellekään. Lainaan tätä korttipakkaa. Palautan varmasti huomenna samaan paikkaan mistä otinkin. Treffikumppanisi istuu sinua vastapäätä. Hiukset on kammattu. Kaulalle suihkautettu sitä Byredoa. Sitä vähän arvokkaampaa. Edessä täydellisen sydänvaahdotuksen saaneet latet. Nyt  on aika kaivaa pakka takataskusta. ” Kuvitteletko koskaan olevasi poplaulaja?” ” Tuntuuko sinusta joskus kuin kaikki olisi päin mäntyä? ” ” Milloin tekee mielesi purkkaria? ” Tässä vaiheessa saatat istua pöydässä jo yksin ja miettiä olisiko tuo viimeinen kysymys kannattanut kysyä ensimmäisenä? Se purukumi olisi voinut avata tunnelmaa. Korttipakka takaisin koulun lautapelihyllyyn. Siellä sen on parempi olla.”

” Kyllä hiekkakuoppa Seutulassa on ihan kuin Suez. Pahvista palmua kukaan erota aidosta. Kyllä meidän Taisto kaksvee voi tehdä lavasteet. Vähän terottaa niitä hiekkakakun reunoja. Menee pyramidista.”

” Verkkokalvolla ja maailman parhaalla koripalloilijalla on sama numero.”

” Veivaa, veivaa, veivaa. Laita meille tänne Suomeenkin vähän aurinkoa. Kouluisäntä vaihtoi lampun viime viikolla. Aurinko paistaa kirkkaampana kuin koskaan.”

Kuinka moni sai kaikki oikein?

-Esko-

Comments (3)