Tuossa viikonloppuna seurailin useaan otteeseen sivusta, kun kahdeksanvuotias tyttäreni teki videoita, editoi kuvia aivan kuin vanha tekijä. Teimme yhdessä hieman code.orgia, jolla on hyvä tutustua koodauksen alkeisiin ja siinäkin ympäristössä tämä pikkuheppu omaksui asiat todella nopeasti. Tekniikka se on tosiaankin tullut ryminällä tänne ihmisten ja jälkikasvumme arkeen. Itse sitä välillä tuntuu, että olen minä melkoinen ATK:n dinosaurus. Paperikalenteri edelleen käytössä ja…
…en minä osaa/halua luoda itselleni mitenkään harmonista Instagram-feediä. Vai haluanko minä, että siellä on tarjolla pelkästään täydellisiä otoksia tästä ei aina niin täydellisestä elämästä? Haluan, että siellä säilyy jonkinmoinen aitous ja elämänmakuisuus.
…algoritmi, en minä semmoistenkaan hyödyntämisestä ihan kauheasti mitään ymmärrä, vaikka varmasti syytä olisi hieman tarkemmin tutustua. Suuret toimijat niitä tietääkseni melkoisen tarkasti määrittelevät. Ainakin uusimmassa Räyhä Ralf- elokuvassa tämä algoritmi oli hyvin arvostettu tekijä. Alkometrin toimintaperiaatteen ymmärrän paljon paremmin. Sen noustessa liian korkealle ei ole paljoa tykkäyksiä tai relevanttia, kohdistettua sisältöä liiemmin tarjolla.
…sosiaalisen median ostetut seuraajat. Tähän ilmiöön olen tutustunut vasta ihan hiljattain. Siis ihmiset ostavat itselleen seuraajia. Ja, miksi? Saadakseen enemmän hyväksyntää joissain piireissä vai saadakseen näyttämään tilinsä paremmilta kaupallisia yhteistöitä tarjoavien yritysten silmissä? Luin Ylen artikkelin ja siinä puhuttiin Bangladeshissa sijaitsevasta tykkäystehtaasta. Ihmiset maksavat siis seuraajista, klikeistä ja tykkäyksistä. Eikö tuo ole hieman semmoista somemaailman dopingia?
Minä ainakin sometan ilman virtuaalista hemohesia ja näin aion aina toimia. Ainakaan oma itsetuntoni ei korreloi millään tavalla Instagram-seuraajieni tai tykkäyksien määrän kanssa.
Oletettavasti myöskään noin euron päiväpalkalla tykkäystehtaassa työskentelevä ihminen ei välttämättä ole ihan hirveän potentiaalista kohderyhmää esimerkiksi kotimaiselle luonnonkosmetiikalle tai einesruoille. Näin niinkuin mahdollisia yhteistöitä tarjoavan yrityksen näkökulmasta.
…se Netflix and chill. Tämähän nyt ei suoranaisesti liity sosiaalisen mediaan. Ja vielä vähän aikaa sitten en tiennyt mihin se tarkalleen edes liittyy. No, elokuviin ainakin. Nopea googlaus kertoi aika nopeasti. Ja, kyllä nyt olen tässäkin asiassa paljon viisaampi.
Kehitys kehittyy ja myös tämmöisen ATK:n dinosauruksen tulee kehittyä sen mukana. Kaikennäköistä, kaikennäköistä.
-Esko-
“Sulla oli se 6 vuotta aikaa käydä keskusteluja ulkohousujen tärkeydestä jne. Arkisista asioista ja etpä tainnut aikaa ja vaivaa uhrata omalle lapsellesi. Oma etu ja esim. Omat päiväunet tais kiinnostaa enemmän, kuin oma lapsi. Että ihan turha on täällä blogissa vielä itkeä näitä asioita miljoonanteen kertaan. ????…” Ja sitten alkoikin ärsyttämään. Niin, se alkoi ärsyttämään, että antoi tuommoisen viestin vaikuttaa jollain tavalla itseeni. Ihan, kun kommentin lähettäjä tietäisi kuinka olen elämääni elänyt? Milloin päiväuneni nukkunut ja miten olen omaa etuani ajanut? Ymmärrän aivan täysin rakentavan palautteen. Ymmärrän aivan täysin asiallisen kritiikin. Tämmöisiä mukamasnerokkaita loukkaamisyrityksiä en vain jaksa ymmärtää.