Browsing Tag

nuoruus

, , , , ,

Suomen koulujärjestelmä hävisi pornolle

4.9.2019

“Tänään 4.9 vietetään maailman seksuaaliterveyspäivää ja tämän vuoden teema on seksuaalikasvatus. Seksuaalikasvatus on tehokkainta, kun lähtökohta on avoin, keskusteleva ja ennakoiva.” Tämä oli suora lainaus @tasaseks projektin Instagramista. Tutustuttuani tähän feediin ja heidän tärkeään sanomaansa aloin miettiä omaa nuoruuttani ja muistojani omista aloittavan suunnistajan haparoivista rastimerkeistä tähän elämän hyvinkin merkittävään osa-alueeseen. Mietiskelyn lopputulos oli aika selvä. En muista saaneeni juuri minkäänlaista seksuaalikasvatusta. Tai sitten se on hukkunut sinne pippelille ja pimpille kikattelun syövereihin. Kato Aksu, mikä on sivulla 67.

Kotonani tämän aihealueen käsittely ei ollut avointa, se ei ollut keskustelevaa, eikä myöskään ennakoivaa. Tämä on oikeastaan asia, josta meillä ei kotona puhuttu. En tiedä miksi minulla on jäänyt mieleeni tilanne, kun yritin selittää jotain siitä pienestä valkoisesta eläimestä, jolla on musta hännänpää. Muutama kirjain oli sitten pikku-Eskolla vaihtanut paikkaa ja vanhemmat kysyivät ääntään korottaen, että mistä sinä olet tuommoisia sanoja oppinut. Isän ja äidin tuntien hyvin nopeasti vaihtoivat puheenaihetta. Ei meillä istuttu pöydän ääressä tai saunan lauteilla ja keskusteltu ehkäisystä tai muutoksista murrosikäisen pojan kehossa. 

Moni muistelee usein kuinka ovat koulussa rullailleet kondomeja banaaneihin tai saaneet koulusta vastauksia seksuaalisuuteen liittyviin kysymyksiin. Minulla ei tämmöisiä muistikuvia ole ja voinkin yhtyä muistaakseni A-studion keskusteluillassa vilahtaneeseen erään samoja asioita muistelleen miehen lainaukseen. ”Suomen koulujärjestelmä hävisi pornolle.” Sieltä ne on minullakin ensimmäiset muistijäljet, Ratto taisi olla lehti. Löysimme pikkupoikina lehtiroskiksesta aikuistenlehtiä, joita sitten menimme porukalla selailemaan Joensuun Niskakatu kakskasissa sijainneen kerrostalon rappukäytävään. Oli niin jännittävää, että muistan sen hetken edelleen.

Toinen suuri hetki ja hahmo, (kirjaimellisesti) oli Satisfaction Jakson. Hieman vanhempi tuttuni oli saanut jostain taivaskanavalta nauhoitettua aikuisviihdettä VHS-kasetille, jossa tämä roolihahmo näytteli. Keräsimme kavereiden kanssa kasaan neljäkymmentä markkaa ja lunastimme tämän videon itsellemme. Sitä sitten kierrätettiin ja ihmeteltiin. Kasetti oli nimetty TOP GUN:iksi, ettei vain oikea sisältö paljastuisi. Sitä säilytettiin kirjoituspöytäni salalokeron alla. Salaista, niin kovin salaista oli kaikki seksiin liittyvä. Enkä nyt ole ihan varma oliko herra Jackson myöskään finninaamaiselle teinipojalle se kaikista keskustelevin seksuaalikasvattaja. Avoin hän kyllä oli.

Jostain olen joskus lukenut, että ihmisen ruokailutavoilla on yhteyttä noihin lemmenleikkeihin. Malttamattomaksi möyhentäjäksi on minua ruokapöydässä joskus sanottu. Toivottavasti tämä tutkimus ei ole ihan vedenpitävä ja tuo titteli ei ole ainakaan peruja nuoruuteni hienoisen heikosta valistuksesta. Varmasti olisi nuori malttamaton möyhentäjä kaivannut avointa keskustelua seksuaaliasioiden ympärille ja onneksi nykypäivänä on tämmöisiä tasaseks-tyyppisiä projekteja olemassa ja jo alakoulussa aletaan tutustumaan ja etsimään vastauksia tähän hyvin moninaiseen ja tärkeään asiaan.

Se on tuo internetti tuonut myös tämän aiheen lieveilmiöt muutamien hipasujen päähän jokaisen lapsen ja nuoren arkea. Ei ollut meillä, kun linjat ja lankapuhelin. On siis entistä tärkeämpää, että seksuaalivalistus on nykypäivänä hyvin erilaista kuin se oli omassa nuoruudessani. Ehkäpä tuon valistus sanan tilalle voisi vaihtaa vaikkapa rennon ja jokaisen omia tarpeita arvostavan keskustelun. Käydään se sitten kotona, koulussa, nuorisotalolla, neuvovassa chatissa tai ihan missä vaan.

-Esko-

Comments (4)
, , , ,

Ei ne ulkoiset puitteet, vaan se sisäinen olotila…

14.11.2018

Huristelin tänään vielä työpäivän päätteeksi vanhemmilleni Lahteen. Oli yksi asia hoidettavana, joka oli pakko saada pois päiväjärjestyksestä. Noh, kivahan tänne on aina tulla. Kiva tänne on ollut aina tulla. Ensimmäisen kerran saavuin Lahteen perheemme muuttaessa ollessani hieman pelokas kolmasluokkalainen. Olihan se nyt Pohjois-Karjalan pojalle kova paikka siirtyä pysyvästi tänne mastokaupungin sykkeeseen. Isäni muutti jo ennen muuta porukkaamme. En oikein osannut tunteitani ja iskän ikävää silloin ilmaista sanoin, niin osoitin sen tekojen muodossa.

Lähdimme tokaluokkalaisina pikkusankareina televisiosarjan innoittamina myymälävarkauskierrokselle. Huonostihan siinä kävi ja kiinni jäimme alta aikayksikön. Siitäpä sitten äidin kanssa palauttamaan itku kurkussa tavaroita takaisin kauppaan. Ja muistan, kuinka pelkäsin sitä, jos käräjäoikeuden tuomarina toiminut isäni saisi tästä tietää. Ja sen muistan vielä paremmin ja koko loppuelämäni, kun isä otti minut asiasta kuultuaan puhutteluun sanoen: “En olisi minun pojasta koskaan uskonut…” Se pieni poika oli vaan niin ikävissään ja pelokas uudesta tilanteesta. Ei sitä saanut sanottua ja huomiota täytyi saada keinolla millä hyvänsä. Nyt se hoitui tämmöisen kommelluksen kautta ja Joensuun Citymarketin vartijan hienoisella avustuksella.

Viimein oli saatu koko perhe Lahteen ja oli aika tottua uusiin ympyröihin. Itseasiassa näitä ympyröitä kävin tänään täällä pyörimässä. Oi, miten hyviä muistoja. Lotilan ala-aste, josta sain ensimmäiset kaverini. Ovat edelleen todella hyviä ystäviäni. Hakkis ja Rundi. En tiedä onko missään muussa kaupungissa ollut tämmöistä kulttuuria? Nuoriso kävelee yhtä korttelia ympäri ja vielä samaan suuntaan. Ja meitä ensimmäisiä omppupomppukokeiluja harjoittaneita nuoria oli siellä paljon. Se kulttuuri on nykyään menneen talven lumia. Kisapuiston koripallokenttä, jonne kokoonnuimme keväällä kolaamaan, jotta pääsisimme aikaisemmin pelaamaan. Silloin oli vielä pihapelikulttuuri vahvasti voimissaan.

Kasisali, jossa olikin hieman erilainen kulttuuri voimissaan. Näet musiikkikulttuuri. Yksi asia, jonka olisin nuoruudessani tehnyt toisin oli valinta koripallon ja punk-musiikin väliltä. Kolkuttelin koriksessa nuorisomaajoukkueen portteja ja musiikkirintamalla en kolkuttanut yhtäkään nuottia kohdilleen. Hauskaahan se oli kavereiden kanssa punkkia paukutella, mutta solistiuran päätyttyä oli enää vaikea palata koriksen pariin, ja varsinkaan sille tasolle minne itse olisin halunnut. Noh, otetaan nyt vielä musauran kohokohdat. Hullu ukko ja kotiteollisuuden lämmittelyveto Lahden Torvessa sekä Rasmuksen lämppäys Kasisalilla. Jälkimmäisen päätti Rasmuksen manageri kolmannen biisin kohdalla. Kaivelee edelleen.

Pikkuheppu syntyi ja oli aika pohtia uusia asumisratkaisuja. Helsingin ystävillä ei juuri vielä jälkikasvua ollut. Lahden ystävillä oli. Lahdessa oli vanhempien korvaamaton hoitoapu lähellä. Lahdesta sai Helsingin yksiön hinnalla sadan neliön unelmarivarikämpän järvinäkymillä. Eli muuttokuorma kasaan ja paluumuutto vanhoille kotiseuduille oli tosiasia. Oli grilli, oli farmariBemari, oli hienot istutukset takapihalla, oli lattialämmitetty alakerta ja kodinhoitohuone, oli puitteet. Joku pieni asia kuitenkin sai kaipaamaan Helsinkiin. Joku pieni, oikeastaan selittämätön asia. Niinpä asumisvisiitti Lahdessa jäi kahden vuoden mittaiseksi. Onneksi se tuli kuitenkin tehtyä. Se oli opettavaista aikaa ja ei ne puitteet, vaan se sisäinen olotila.

Lahti tulee olemaan minulle aina tärkeä kaupunki, aina! Kiva oli vähän fiilistellä ja hienoja kuvia tuli. Tunnistatteko lokaatiot?

-Esko-

Comments (10)