Browsing Tag

nykyaika

, , , , , ,

Aikuisiän iltasatuja

4.4.2018


Kaupallinen yhteistyö: Suomen Blogimedia ja BookBeat

Jos pelattaisiin Levottomista tuttua en ole koskaan peliä, saisin tästä todennäköisesti pisteen. En ollut ennen BookBeatin testijaksoa kuunnellut koskaan äänikirjaa. Viimeisimmät äänikirjakokemukset olivat hieman erilaisia. Muistan, kun pikkupoikana luin esimerkiksi maantiedon kokeen koealuetta C-kasetille. Play- sekä punainen Rec-nappula täytyi painaa yhtaikaa pohjaan ja antaa mennä. Joku isompi poika taisi tästä vinkata, että ei tarvitse lukea niin paljoa. Ei sitä omaa ääntäkään kyllä jaksanut loputtomiin kuunnella. Omanlainen äänikirja sekin taisi olla.

Maaret Kalliosta olen paljon täällä kirjoitellut. Toivonut, että hän olisi tullut viereeni ja ottanut kädestä kiinni. Puhunut minulle sillä rauhoittavalla äänellään. Nyt hän on sen minulle tehnyt. Kädestä ei ole ottanut kiinni, mutta hänen ääneensä silmäni ovat jo useampana iltana sulkeutuneet. Olen palannut iltasatujen maailmaan. En lukijana, vaan kuuntelijana. Aikaisemmin laitoin aina televisiooni ajastimen ja yritin nukahtaa niihin myöhäisillan uusintoihin. Stand Up sekä Poliisit tulivat tutuiksi.

BookBeatin myötä olen löytänyt iltoihini ihan uuden rituaalin. Olen laittanut Maaret Kallion lukeman äänikirjan päälle. Kytkenyt sovelluksesta löytävän ajastimen kymmeneksi minuutiksi. Rauhoittunut ja kuunnellut. Aamuisin moni varmasti käyttää matkapuhelimistaan tuttua torkkutoimintoa. Huono puoli tässä aikuisiän iltasadussa on se, mikäli kirja jää hyvään kohtaan, menen usein laittamaan ajastimeen lisää aikaa, niinsanottua käänteistorkutusta. Minulle tämä toimii nukahtamiseen huomattavasti paremmin kuin taustalla pauhaava televisio.

Äänikirjathan tarjoavat todella kattavat mahdollisuudet. Kiireisille ihmisille ei aina riitä aikaa tai motivaatiota lukemiseen tai videoiden katseluun, joten korviin siirtynyt media on oiva idea. Voit kuunnella äänikirjaa lähes missä vain. Lenkkipolulla, siivotessa, autoillessa, työmatkoilla tai vaikkapa iltasatuna. Juttelin ystäväni kanssa, joka on käyttänyt BookBeatia paljon. Hän käyttää sovellusta kirjojen perinteiseen lukemiseen tabletillaan. Reissujaan varten hän usein lataa e-kirjoja offline-tilaan ja lukee niitä uima-altaan reunalla tai rantatuolissa. Tämähän myös onnistuu BookBeatin avulla.

Opettajana aloin pohtia, että milloinkohan kehitetään oppikirjojen BookBeat? Oppilaiden kirjat löytyisivät matkapuhelimen applikaation takaa kuunneltavina versioina. Sähköistä materiaalia on paljon, mutta tämmöistä ei ainakaan minun silmieni eteen ole vielä tullut. Jos sitä kultaisella kahdeksankymmentäluvulla vanhempieni mankalla nauhoitettua C-kasettia tekstillä, Mantsan koe ei lasketa. Taisin kyllä nauhoittaa siihen päälle naapurin Mikolta Twisted Sistersiä tai W.A.S.P:ia.

Tästä LINKISTÄ koodilla (e2o) sinulla on mahdollisuus ladata BookBeat itsellesi maksutta kuukaudeksi. Tämän arvo on normaalisti 16,90 e, joten todellakin kannattaa ottaa haltuun! Sovelluksesta löytyy kattava valikoima kirjallisuutta. Kuuntelitpa kirjoja sitten siivotessa, iltasatuna tai lueskelet e-kirjoja sähköisesti rantatuolissa, et varmasti tule tarjontaan kyllästymään.

Lukutoukka on kaikille tuttu, mutta mikä se on äänikirjojen suurkuluttaja?

-Esko-

// Kuvat: Pasi Salervo //

Comments (2)
, , , ,

Nyt oli onnistunut lahja…

22.2.2018

“Tänä jouluna on korkea aika siirtää myös isä älypuhelinaikakaudelle. Gigantin Anna lahjan puhua-kampanja osui todella oivaan paikkaan. Tämä lahja tulee puhumaan ja kuuntelemaan toivottavasti paljon. Tällä lahjalla on myös pidemmän aikavälin merkitys. Tämä lahja tuo isän, äidin kanssa samalle viivalle. Nyt he voivat yhdessä kehuskella kuinka kännykällä voi lukea Iltasanomia ja tärkeimpänä: Kuinka älypuhelimella voi liittyä perheemme WhatsApp-ryhmään. Vastaanottaa kuvia, viestejä ja videopuheluita lapsiltansa ja lastenlapsiltansa.” Näin kirjoitin ennen joulua, kun pohdiskelimme isälle lahjaa. Isälle, joka on nyt vihdoin ja viimein saatu siirrettyä älypuhelinaikaan.

Ja ryminällä on isä sinne siirtynytkin. Alkukankeuden sekä liittymien asennuksen jälkeen kilahtelee tasaisin väliajoin perheemme WhatsApp-ryhmään kuvia ja vielä hyvin lyhyitä ja ytimekkäitä tervehdyksiä. Viime viikonloppuna olimme käymässä vanhemmillamme ja olipa niin kiva huomata, että nyt oli onnistunut lahja. Isästä huokui ylpeys, kun hän laittoi siihen päiväkahvien oheen olympialaiset pyörimään matkapuhelimestaan. Lueskeli Iltasanomia ja manasi omaan tuttuun tyyliinsä Reijo Jylhän viestijoukkuevalintoja. “Tuolla se isäs rajailee kuvia…”, sanoi äitini, kun eilen puhelimessa puhuin. Ja hetken päästä saapuikin viestiketjuumme kuva jouluna lastenlasten kanssa tehdystä hyvin huolletusta lumikarhusta. Hyvin oli rajattu ja huolta pidetty.

Kehitys kehittyy ihan hirveätä vauhtia ja välillä on itsekin vaikea pysyä perässä. Saatika sitten vanhemmalla sukupolvella, joille sanasta puhelin piirtyy verkkokalvoille kuva tuosta ylemmän kuvan kapistuksesta. Itsekin muistan hyvin tuommoisen “veivattavan” mallin. Suuntanumero eteen jos halusi kauemmas soittaa. Naapuriin meni ilman. “Onko Tuomas kotona?…”  Silloin mahdollisuus esimerkiksi videopuhelusta kuulosti yhtä absurdilta, kuin V-televisiosarjan avaruusolioiden laskeutuminen Joensuun kauppatorille. Tällä hetkellä avaruudessa leijaileva Tesla on yleisempi kuin tuo “veivattava” puhelin siellä eteisen pöydällä.

Minneköhän tulevaisuudessa vielä mennään? Mielenkiintoista, todella. Eilen katsoin älytelkkaristani elokuvan nimeltään Yösyöttö. Siinä otti Pasasen Antti homman haltuun. Siinä taisi Pasasen Anttia hieman väsyttää. Siinä oli Pasasen Antilla hieman opeteltavaa. Kova faija!

Minkämoisia muistoja herättää tuo ylemmän kuvan “älypuhelin”…?

Kivaa torstai-iltaa!

-Esko-

// Kuva: Jere Lehtonen //

Comments (6)