“Tänä jouluna on korkea aika siirtää myös isä älypuhelinaikakaudelle. Gigantin Anna lahjan puhua-kampanja osui todella oivaan paikkaan. Tämä lahja tulee puhumaan ja kuuntelemaan toivottavasti paljon. Tällä lahjalla on myös pidemmän aikavälin merkitys. Tämä lahja tuo isän, äidin kanssa samalle viivalle. Nyt he voivat yhdessä kehuskella kuinka kännykällä voi lukea Iltasanomia ja tärkeimpänä: Kuinka älypuhelimella voi liittyä perheemme WhatsApp-ryhmään. Vastaanottaa kuvia, viestejä ja videopuheluita lapsiltansa ja lastenlapsiltansa.” Näin kirjoitin ennen joulua, kun pohdiskelimme isälle lahjaa. Isälle, joka on nyt vihdoin ja viimein saatu siirrettyä älypuhelinaikaan.
Ja ryminällä on isä sinne siirtynytkin. Alkukankeuden sekä liittymien asennuksen jälkeen kilahtelee tasaisin väliajoin perheemme WhatsApp-ryhmään kuvia ja vielä hyvin lyhyitä ja ytimekkäitä tervehdyksiä. Viime viikonloppuna olimme käymässä vanhemmillamme ja olipa niin kiva huomata, että nyt oli onnistunut lahja. Isästä huokui ylpeys, kun hän laittoi siihen päiväkahvien oheen olympialaiset pyörimään matkapuhelimestaan. Lueskeli Iltasanomia ja manasi omaan tuttuun tyyliinsä Reijo Jylhän viestijoukkuevalintoja. “Tuolla se isäs rajailee kuvia…”, sanoi äitini, kun eilen puhelimessa puhuin. Ja hetken päästä saapuikin viestiketjuumme kuva jouluna lastenlasten kanssa tehdystä hyvin huolletusta lumikarhusta. Hyvin oli rajattu ja huolta pidetty.
Kehitys kehittyy ihan hirveätä vauhtia ja välillä on itsekin vaikea pysyä perässä. Saatika sitten vanhemmalla sukupolvella, joille sanasta puhelin piirtyy verkkokalvoille kuva tuosta ylemmän kuvan kapistuksesta. Itsekin muistan hyvin tuommoisen “veivattavan” mallin. Suuntanumero eteen jos halusi kauemmas soittaa. Naapuriin meni ilman. “Onko Tuomas kotona?…” Silloin mahdollisuus esimerkiksi videopuhelusta kuulosti yhtä absurdilta, kuin V-televisiosarjan avaruusolioiden laskeutuminen Joensuun kauppatorille. Tällä hetkellä avaruudessa leijaileva Tesla on yleisempi kuin tuo “veivattava” puhelin siellä eteisen pöydällä.
Minneköhän tulevaisuudessa vielä mennään? Mielenkiintoista, todella. Eilen katsoin älytelkkaristani elokuvan nimeltään Yösyöttö. Siinä otti Pasasen Antti homman haltuun. Siinä taisi Pasasen Anttia hieman väsyttää. Siinä oli Pasasen Antilla hieman opeteltavaa. Kova faija!
Minkämoisia muistoja herättää tuo ylemmän kuvan “älypuhelin”…?
Kivaa torstai-iltaa!
-Esko-
// Kuva: Jere Lehtonen //
6 Comments
Meidän ensimmäinen puhelin oli seinämalli ja tuolilla istuessa tuli pyöriteltyä tuota johtoa sormen ympärille. Eka puhelinnumerossa oli vaan kolme numeroa ja aika pian vaihtui semmoiseen missä oli viisi numeroa Kuului hauska ääni kun tuo ”rulla” palautui normiasentoon ja koko muu perhe kuuli mitä puhelimessa puhui.
Joo Heli, se ääni oli hyvä. Kiitos muistutuksesta…???????? Joo, ei siinä eteisessä voinut kovin suuria salaisuuksia löpistä, ei…
Tekniikka on huippua! Asun kans kaukana vanhemmista ja on ihan mahtavaa että hekin ovat ladanneet whatsappit ja osaavat soittaa myös videopuheluita. Mä tykkään videopuheluista eniten, vaikken mikään teini enää olekaan. Kommunikoin videopuheluilla päivittäin.
Tekniikka on huippua! Ja, minneköhän tämä tekniikka meitä vielä johdattaa tulevaisuudessa…:) Vaikka oli kyllä siinä “tekniikattomassa” ajassakin paljon hyvää. Videopuheluita harrastan itsekin, lähinnä kyllä pikkusankarin kanssa…Vanhemmille ja kavereille mennään pääosin ihan peruskaavalla. Kivaa iltaa Henna!!
Tuli tuosta Pasasen Antti- kommentista mieleen, että mitä jos elokuvan päähahmo olisikin nainen. Ei sitä pidettäis minään? Ärsyttää itseäkin,kun alkoi ärsyttää tuo miehen “nostaminen jalustalle”. Yh äidit (ja myös isät) elää samojen asioiden keskellä joka päivä. Toki, miehet vähemmistönä tässä asiassa, että ehkä siksi se on “hienoa”. Ei siinä, ihan hyvä leffa kummiski.
Meillä oli kotona kaksi seinäpuhelinta, toinen keittiössä,toinen toisessa päässä taloa takkahuoneessa. Jos halusi tehdä kiusaa toiselle, niin oikein varovasti yritti nostaa luurin, ettei katkasijan kilahdus kuulunut ja salakuunteli puhelua ja heitti nasevaa kommenttia kesken keskustelun. Sisarusriita taattu 😀
Heippa Pire!
Ihan hyvä leffa, kyllä. Itse nostan hattua kaikille yh-vanhemmille. Sukupuoleen ja tilanteeseen katsomatta. Ymmärrän kyllä pointtisi oikein hyvin. Ai niin, niitä puheluita pystyi kuuntelemaan…:) Sisarusriita. Ai, että…