Opettaja, maailman p€#%&n ja raskain ammatti!

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Babler ja Edita

Viime viikolla on iltapäivälehdessä saanut ammattimme erittäin paljon palstatilaa. Kovinkaan ruusuista kuvaa ne eivät opettajan ammatista maalanneet. Suuri tutkija, eli minä tein vuonna 2007 kandidaatin tutkielman, joka sivusi opettajuuden näkymistä mediassa. Jo silloin oli aloitteleva Nietzsche huolissaan opettajan ammatin hienoisen kielteisistä medianäkymistä. Eivät ole asiat kovinkaan paljoa vuosien varrella muuttuneet, valitettavasti. 

Koulumaailma on kyllä muuttunut paljonkin vuosien varrella. Eikä aina välttämättä parempaan suuntaan, valitettavasti. Itse olen pyrkinyt rakentamaan työhöni toimintamalleja, joilla pyrin säilyttämään hymyn huulilla siellä luokan edessä vaikka kaikki ympärillä muuttuisi. Luokkatyöskentelyä ja sitä lasten aitoa kohtaamista pidän aina tämän työn tärkeimpänä asiana. Siinä koen olevani erittäin hyvä ja sen takia tämän ammatin olen itselleni valinnut. Toinen asia, jossa olen mielestäni erittäin hyvä on oman työn rajaaminen ja kaikkivoipaisuusajattelun unohtaminen. Olen opetellut uimaan täällä opetusmaailman rönsyilevässä meressä niin, että pää pysyy pinnalla ja vieläpä pääosin hyvällä fiiliksellä.

”Isolla osalla opettajista suurin osa lomasta menee palautumiseen ja loppuloma alkavasta lukuvuodesta stressaamiseen. Kun töitä on kulunut pari viikkoa, sitä huomaa taas olevansa ylikuormittunut ja luisuvansa kohti uupumusta, Ilta-Sanomien haastattelema nuori opettaja sanoo.” Tämä on suora lainaus Ilta-Sanomien artikkelista. Itse en kuulu tuohon isoon osaan ja siitä olen todella onnellinen. Kollegani Janin kanssa istuimme viime vuonna opehuoneemme sohvilla ja mietimme samantyylisiä juttuja luettuamme, että teemmekö jotain väärin? Teemmekö jotain väärin tai eri tavalla, kun emme koe seisovamme kallion reunalla luisumassa kohti uupumusta.

Tästä keskustelusta sai alkunsa luentosarjamme, joka kulkee nimellä: Ole(t) muutakin kuin opettaja! Tavoitteemme oli päästä keskustelemaan aloittelevien opettajien kanssa ammatista. Käydä OKL:issä jakamassa opeopiskelijoille rennolla otteella omia käytännön toimintatapoja, joilla työssä jaksaisi mahdollisimman hyvin. Olemme päässet jo pari luentosettiä pitämään ja palaute on ollut todella, todella hyvää. Aihepiiri puhuttaa ja on näemmä myös erittäin ajankohtainen. Tällä luennolla ei tuijotella hiljaa silmiin tai leikitä hippaleikkejä. Tällä luennolla kaksi luokanopettajaa kertoilee hymy huulilla omia tapojaan toimia siellä koulun seinien (onneksi on seinät) sisällä. Ohessa muutamia lainauksia muistiinpanoistamme:

”Opetan vahvasti oman persoonani kautta. Jos alkaisin vetämään jotain virkamiesmaistä opettajaroolia, ei siitä tulisi yhtään mitään. Olettavasti olisin siinä vaiheessa jo vaihtanut ammattia.”

”Jos Opettaja-lehden kannessa lukee, että ekan luokan opet aloittivat työt syksyllä jo viikkoa aiemmin, niin se ei välttämättä ole kehuskelun arvoista. Ehkäpä se on signaali mahdollisesti myöhemmin ilmenevästä työuupumuksesta.”

”Ihan tavallinen on ihan hyvä!”

Edita, tuo merkittävä suomalainen oppimateriaalikustantaja järjestää kanssamme kaksi täysin ilmaista ja avointa webinaaria, joille juuri sinä olet enemmän kuin tervetullut. Tule ihmeessä mukaan keskustelemaan rennolla otteella opettajuudesta ja työssä jaksamisesta. Kaksiosainen webinaari järjestetään 14.9.2021 sekä 21.9.2021 kello 17.30.

KÄY ILMOITTAUTUMASSA TÄÄLTÄ!

Onko se opettajan ammatti maailman p%&/€n ja raskain ammatti? Näin saattaisi moni ajatella, jos vain medianäkyvyyttä seuraa. Ihan en itse tuota kuitenkaan allekirjoita. 

Kivaa viikkoa!!

-Esko-

KUVAT: Sakari Piippo

LÄHDE: Iltasanomat

Saako opettajan tatuoinnit näkyä?

Facebookissa tuohon alempaan kuvaan törmäsin. Oletettavasti jossain näppispalstalla oli tekstiasun mukaan julkaistu. Hymyilytti ja sitten ei hymyilyttänyt ja sitten taas hymyilytti. Noiden palstojen teksteihin onneksi osaa jo aika hyvin soveltaa sitä nykypäivänä todella tärkeää medialukutaitoa. Kirjoittajalla on tietysti omiin mielipiteisiinsä täysi oikeus. Kuten on myös Länsi-Vantaalla toimivalla luokanopettajalla omiin tatuointeihinsa. Usein kuljen töissä t-paidassa. Avojaloin harvemmin.

Tein vuonna 2007 kandidaatin työn, joka jälleen palasi mieleeni ja olikin taas aika kaivaa esiin nuoren Kajaanissa asuneen tutkijan aikaansaannos (Olin julkaissut lähes samanlaisen tekstin aiemmin, jota nyt hieman muokkasin ja täydensin). Tutkimus, jota voisi verrata jopa Sokratekseen, ehkäpä Nietzscheen, vaikkei tämä nuori tutkija niinkään kiinnittänyt huomiota ihmisen moraalikäsitykseen tai aikalaisdiagnostiseen filosofiaan. Noin 14 vuotta sitten tämä tutkija viimeisteli tutkimuksen; Opettajaan kohdistuvat ulkoiset vaatimukset ja roolimalliodotukset- luokanopettajien ajatuksia ammattiinsa kohdistuvista ulkoisista vaatimuksista ja roolimalliodotuksista- 

”Opettajan ammatin historiassa opettajan rooli ja sen edellyttämä toiminta ovat muuttuneet huomattavasti. Opettajan rooliin ovat vaikuttaneet keskeisesti: koulutus, auktoriteetin käytön tapa, yhteiskunnallinen status, tietäminen ja opettaminen työnä, kouluympäristö ja annettu tehtävä yhteiskunnassa sekä teknologian kehitys. Roolissa toimija tuo rooliaan esille elämäntavoillaan, pukeutumisellaan, puheellaan, sosiaalisilla kontakteillaan ja suhtautumistavoillaan. (Laine 2004, 74.)

Useita työvuosia on tällä opettajalla takana ja en ole koskaan osannut ottaa itselleni opettajan roolia. Ikinä en ole miettinyt, että voinkohan mennä töihin tietyissä vaatteissa tai saako kättäni koristavat tatuoinnit näkyä. Ne ovat osa minua, kuten myös pukeutumiseni, joka kyllä lähes päivittäin koostuu verryttelyhousuista sekä t-paidasta. Kiinnostaako lapsia tatuointini tai pukeutumiseni? Enemmän heitä kokemukseni mukaan kiinnostaa lämmin, välittävä vuorovaikutus sekä reilu ja yhdenvertainen kohtelu.  

”Opettaminen on vuorovaikutuksellista toimintaa. On tärkeää, että opettajalla on selkeä käsitys omasta arvoperustastaan ja ihmiskäsityksestä. Pohjimmiltaan opetustapahtuma on luova tapahtuma, jossa opettajuuden persoonalliset elementit nousevat esiin. Opettajuuden persoonallisten elementtien on ajateltu muodostuvan innosta, mielikuvituksesta tai luonteen korkeatasoisuudesta. (Koponen 1998.) “ 

Korostan itse aina opettajana aitoutta. Uskallusta olla oma itsensä. Vahvuuksineen ja heikkouksineen. Oman persoonan esiin tuominen luokan edessä on mielestäni yksi suurimmista vahvuuksistani opettajan työssä. Kuten jo aiemmin kirjoitin, niin en vaan osaa esittää opettajaa, vaan pyrin olemaan luokkani edessä se aito oma itseni. Näin toimin myös kohdatessani oppilaideni vanhempia. Tämä palaute eräältä oppilaani vanhemmalta on jäänyt pysyvästi mieleeni: Sä oot Esko just sen takia, niin todella tykätty ope oppilaiden ja vanhempien kesken, koska olet AITO oma itsesi. Jatka samaa mallia vaan. Jatkan kyllä.

” Opettajan yhtenä tehtävänä on edustaa yhteiskunnan arvoja ja moraalia. Opettaja ei voi selvitä tehtävistään ainoastaan didaktisen ja pedagogisen tietämyksen varassa. (Laine 2004, 14.) Hänellä tulee olla hyvin laaja tietämys ympäröivästä ja yhteiskunnassa tapahtuvista asioista.” 

Tein tutkimukseni vuonna 2007. Ennen Instagramia, Youtubea, Snapchattia ym. sosiaalisen median ilmiöitä. Koen, että ympäröivän maailman observointi ja ajassa eläminen on vuonna 2021 vielä entistäkin tärkeämpää. Täytyy olla hyvin perillä lasten ja nuorten mielenkiinnonkohteista. Däpit ja snäpit haltuun siis, ihan 6/5!

”Vuonna 1861 Suomen kansakoulun isän Uno Gygnauksen mukaan opettajan tuli aina näyttää nuorisolle esimerkkiä kristillisessä elämässä sekä koettaa säädyllisellä käytöksellä, nuhteettomalla elämällä, opettavaisella seurustelulla ja hyödyllisellä ohjauksella hankkia lasten ja nuorten keskuudessa arvonantoa, jota ilman heidän toimintansa ei koskaan voi käydä siunaukselliseksi. (Simola 1995, 233-234.)” 

Uno oli varmasti hieno mies. Ilman hänen panostaan tuskin olisi Suomessa näin arvokasta koulutusjärjestelmää. Uskon, että noin 160 vuotta myöhemmin voisi arvonantoa lasten ja nuorten keskuudessa hankkia Unon ohjeiden lisäksi myös muillakin tavoilla. Esimerkiksi olemalla täysin oma itsensä.

Tähän minulle Instagramiini saapuneeseen palautteeseen on hyvä lopettaa tämä teksti: Mulla oli opettaja 50-60- luvulla, jolla ei ollut tatskoja, mutta hän veti silloin tällöin paitansa auki ja näytti luodinreikien arpia.

Minkälaisia muistoja teille on jäänyt opettajistanne? Olisi mielenkiintoista lueskella.

Kivaa iltaa!

-Esko-