Tämä jätkä on todella taitava maalailemaan sitä hieman harmaampaa mielenmaisemaa. Tämä jätkä kuljettaa erittäin älykkäillä ja taitavasti rakennetuilla riimeillään ajattelemaan, niin tuotahan se just on. Elämä ei aina ole pelkkää bileräppiä, ei. Paperi T on artisti, joka iskee minuun todella kovaa. Jo Ruger Hauerin aikoina pidin eniten Paperi T:n meiningeistä. Nämä hänen kaksi soololevyään ovat vain yksinkertaisesti timanttisia.
Eilen ajelin kaupungista kotiin. Ulkona paistoi aurinko, merenpinta kimmelsi ja autokaiuttimista kuului laineja, jotka menivät jotenkin näin: “Saisko late check outin?, jos vielä hetken nautin…yksinäisyydestä…” “Ihmisiin saa pettyä, se on jopa suotavaa…” “Liian vanha olee aviossa, liian nuori olee laatikossa…” “Kotiovelle loppuu aplodit monelle, todella monelle…” “Tää ei oo erobiisi, vaan meissä on eroo biisi…” “Ihan ok on parasta mitä saa…” “Kaikki on hyvin…” Siinä oli variaatiota, ympäröivä luonto vs. sanoma.
Sain taannoin lahjaksi hänen Paperi T:n runokirjan Post Alfa. Kirja, johon palaan tasaisin väliajoin. Lyhyitä säkeitä, jotka jättävät tilaa omille ajatuksille. Juuri sopivan “diippiä” tarinointia. Paperi T:n albumeita kuunneltua ja kirjaa luettua on hyvä mennä kastelemaan värikkäitä pelargonioita, lähteä lenkille. Vaihtaa Spotifystä Iskelmä kuuluu kaikille-lista ja mennä sinne toiseen ääripäähän. Valon puolelle, arskat päähän.
Rasmusta olen fanittanut ja nyt voin sanoa. Paperi T:tä fanitan.
-Esko-