Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Browsing Tag

perhe

, , , ,

Sinkun kuiva kausi

9.4.2020

Parisuhdestatus on ollut kyllä viimeisin asia, mitä olen tässä viime aikoina pohdiskellut. Yllättäen se ei ole mihinkään muuttunut. Olin jo pidemmän aikaa sitten tehnyt enemmän ja vähemmän tietoisen päätöksen, että laitan nämä vastakkaiseen sukupuoleen liittyvät asiat vähän pidemmälle paussille. Keskityn vain ja ainoastaan miniperheeseeni ja omaan elämääni. Sieltähän se on kevät ja kärpäset tulossa. Nyt tulikin kevät ja vähän ärhäkämpi kärpänen, joten taitaa tämä henkilökohtainen paussini kestääkin hieman kauemmin. Ei kyllä haittaa, koska yksin on oikein hyvä olla.

Ja se hieman pelottaakin, että onko tämä vähän liiankin hyvä olotila? Voiko tämä sinkkuus ja yksineläminen mennä jopa yli? Ei edes jaksa enää yrittää mitään vaikka on tavannut upeita ihmisiä. Fyysistä läheisyyttä ei osaa enää edes liiemmin kaivata. Niskan hipsuttelut ja kiharoiden pyörittely etusormen ympärille tuntuvat jotenkin niin kaukaisille asioille. Lidlistä hankkimani kokovartalotyyny antaa juuri tällä hetkellä minulle kaiken mitä tarvitsen. Sitten voi huolestua hieman enemmän jos alkaa toivottelemaan hyvät yöt kymmenen euron pehmeälle unelmalle. Ja sitten vielä entistäkin enemmän jos se vastaa siihen.

Olen täälläkin jo varmasti kyllästymiseen asti toitottanut, että olen hieman semmoinen vanhan koulukunnan mies. Jotenkin edelleen jaksan uskoa niihin yllättäviin kohtaamisiin. Kauppajonossa, ravintolassa, kadulla tai festivaaleilla eteeni vaan ilmestyy se ihanuus. Katsoo silmiin ja se hymynkare nousee molempien huulille. Aikaisemmin tämmöisen toteutuminen on ollut siellä ehkäpä alle prosentin luokkaa. Tämän poikkeustilan aikana tämmöinen vanhan koulukunnan mies voi siirtyä siis hieman pidemmälle henkiselle mää-matkalle. (Ai, että inhoan tuota sanaa.)

Tämän maailman kurjan erikoistilanteen aikana on ollut kiva seurailla pariskuntien ja perheiden yhdessäoloa tuolta somen syövereistä. Luovaa hulluutta on selvästi havaittavissa ja leppoisaa sekä rakastavaa yhdessäoloa. Toki on varmasti myös täysin päinvastaisia esimerkkejä, mutta niitä harvemmin on somessa näkyvillä.

Vuosia sitten sitä varmasti olisi vielä ajatellut, että miksi juuri minä syön yksin makaroneja sängylläni ja kiinnittelen epätoivoisesti uutta televisiota väärillä ruuveilla seinätelineeseen? Muut vaan hymyilevät onnellisena ja potkivat toisiaan vessapaperirullilla takaraivoon. Kenenkään onni ei ole keneltäkään pois. Makaronit maistuvat oikein hyvältä yksinkin ja uusi televisio tuossa seinällä on aivan mahtava. Saa päättää kanavatkin ihan itse.

Nyt tuli pohdittua sitten sitä parisuhdestatustakin ja onneksi on vessapaperia. En tiedä oliko nyt kovin hyvä lopetus tälle sinkkukirjoitukselle. 

Hauskaa iltaa ja alkavaa pääsiäistä!!

-Esko-

Comments (9)
, , , , ,

Erilainen jouluaatto

25.12.2019

Onpas ollut vauhdikas ja toiminnantäyteinen startti joululomaan vuosimallia 2019. Vapaat alkoivat koulussa tutuilla menoilla ja joululaulajaiset viimeistä kertaa käytössä olleessa liikuntasalissa viritti jo hieman jouluiseen tunnelmaan. Pikkusankari saapui samaisena iltana ja siitä alkoikin sitten h-hetken eli traditionaalisen aattomme odottelu. Se ei suinkaan ole se perinteinen kaksnelonen, vaan kakskolmonen. Hyvin toimii ja toimi tänäkin vuonna. Sitä ennen kerkesimme tosin tehdä vaikka ja mitä…

…vietimme Kyröjen jo perinteeksi muodostunutta joulukokoontumista setämme luona. Tämä perinne alkoi isoäitimme kotoa, mutta tätä kotia ei enää valitettavasti ole, joten setämme on tätä perinnettä kunniakkaasti jatkanut. Suuri kiitos hänelle. Söimme hienoja ruokia sekä kävimme läpi vuoden tapahtumia. Oli pubivisavoittoja, uusia Kyröjä, Amerikan matkoja ja vaikka sun mitä.

…nappasimme pienen serkkutytön mukaamme ja suuntasimme jo edeltä Lahden mummolaan valmistelemaan omaa aattoamme. Tai emme me mitään valmistelleet, koska äitinihän oli jo kaiken valmiiksi laittanut. Kävimme venyttelemässä vatsalaukut kuntoon “uudessa” vakiopaikassamme, eli Hollolan BusBurgerissa. Jos isoja annoksia etsit, niin voin lämpimästi suositella. Mozzarella-tikkuja taisi mennä kaksikymmentä ja pirtelöt päälle.

…kakskolmonen, eli oma aattomme sujui samalla kaavalla, kuin aina ennenkin. Hienoisen malttamattomia lapsia lahjoja odotellen. Lökövaatteisssa laahustavia vanhempia ja aivan liikaa ruokaa. Emme tehneet juuri mitään erikoista. Kunhan olimme ja kävihän se pukki heittämässä lahjat sinne oven taakse. Etuajassa oli, mistä lienee johtui? Itse sain kolme lahjaa. Sukat, bokserit ja kirjekuoren.

…aattoaamuna talo hiljeni täysin. Jäljelle jäi allekirjoittanut vanhempineen. Onhan se nyt tähän laitettava vanha klassikko. Lapset tekevät joulun. Kyllä, näin se on. Ja sitten olikin itselläni täysin erilainen aatto edessä.

Sain aikaisemmin päähäni ajatuksen tehdä hyvää aattoiltana ja tarjouduin joulupukin hommiin. Viisi keikkaa piti olla, mutta yksi valitettavasti peruuntui. Kaksi tutuillani ja kaksi täysin tuntemattomissa perheissä. Oli juuri sopiva määrä ensimmäiseksi kerraksi. Ensi vuonna voi ottaa kokeneena pukkina hieman enemmän.

Ne hetket, kun astuin sisälle niihin ihanien perheiden jouluihin. Muistoja, jotka tulen muistamaan pitkään. Minulle laulettiin, minulle soitettiin poikkihuilua ja se lasten onnellisuus ja iloisuus. Katselin edessäni laulavia pieniä ihmisiä. Heidän silmänsä loistivat pyöreinä. Omiin silmiini pyrki liikutuksen kyyneleet, jotka peittyivät huurteisten linssieni taakse. (Parta ei oikein hengittänyt.) Itselleni hyvin pieni teko merkitsi paljon.

Sain ehkäpä hieman leikkimielisesti viestiä, että partani ja kostyymini eivät olleet ihan viimeisen päälle. Eivät ne lapsia näyttäneet kiinnostavan. He nauttivat ja se on näissä jouluhommissa ainakin itselleni kaikista tärkein asia.

Joulupäivän jatkoja!!

-Esko-

Comments (2)