Perjantain vanhat: Miksi ihminen pettää?

Viettelysten saari. En kertakaikkiaan ymmärrä kyseisen sarjan järjetöntä suosiota. Tai siis ymmärrän mistä se varmasti osittain johtuu, mutten tajua kuinka ihmiset jaksavat katsella tuota formaattia. Kaikki toki katselevat mitä haluavat ja mikä minä olen mitään arvostelemaan? Henkilökohtaisesti en sarjasta välitä ja perjantain vanhaksi laitetaankin seuraava kirjoitus.

/// Perheväkivalta, alkoholinkäyttö ja uskottomuus. Listaus asioista, jotka hiertävät eniten suomalaisten parisuhteita. Uskottomuus mainitaan samassa lauseessa kahden todella surullisen asian kaverina. Katsoin viime viikolla ensimmäisen kerran ohjelmaa nimeltä: Temptation Island – Viettelysten saari. Katsoin, katsoin ja yritin ottaa sen tarjoamaa sisältöä viihteenä ja naureskelinkin sarjassa tapahtuneille käänteille. No, mutta naurattiko minua oikeasti? Ei, ei naurattanut. Saatan olla vanhanaikainen ja tosikko, mutta uskottomuus ja viihde ei mielestäni ole hirveän toimiva kombo. Tunteet eivät ole pelimerkkejä. Niitä ei voi verrata Monopoli-rahoihin, joita puhallellaan tuuleen pelin ratkettua.

Jos kyselet alakoululaisilta hyvän ystävän piirteitä. Lähes jokainen mainitsee sanat: rehellinen ja luotettava. Näin ajattelee jo pieni ihminen. Näin toivoisi ajattelevan myös meidän isojen ja aikuisten ihmistenkin. Sormusten laittaminen ylälaatikkoon ja ihan viaton tanssi sen viehättävän kaverin kanssa. Ei siinä ole mitään. Hauskanpitoa vain. Ei siitä kukaan saa tietää. Ei välttämättä saakaan paitsi omatunto. Omatunto on oiva ystävä. Jos yhteys tähän kaveriin tökkii, tökkii yhteys varmasti myös kaikkeen muuhun. Jos yhteys tuohon ystävään loppuu kokonaan, olet hukassa. Tuota ystävyyttä kannattaa vaalia.

Puhuessani työssäni koulukiusaamisesta, käytän aina aluksi ”puhtaan ja sileän paperin” esimerkkiä. Tätä samaa esimerkkiä voi käyttää myös sanaan: luottamus. Rypistät sileän paperin mytyksi ja heität sen lattialle. Nostat takaisin käteesi ja avaat sen. Kyllä saat sen suoraksi, mutta niitä pieniä ryppyjä et siitä enää koskaan saa pois. Luottamuksen menettäminen on kuin tuo paperi. Voit saada sen takaisin suoraksi, mutta täysin sileäksi et sitä enää koskaan saa. Et koskaan.

Ei olisi kannattanut katsoa Viettelysten saarta, kun näin syvälliseksi vetää. Mennyt minullakin viihde ja vellit sekaisin.

Tulitte tänne saarelle pariskuntana ja niin edelleen. Nukkumatti, viettele minut tänään ajoissa unille. (Heti matsin jälkeen, kiitos.)

-Esko-

Kuva: J.Lehtonen ///

Perjantain vanhat: Nämä sanonnat ihastuttavat ja vihastuttavat

Ja luinpas tuossa eilen Menaisten listauksen suomen kielen ärsyttävistä sanoista. Nahkayksiö, tunteroinen, meikämandoliini, teeppari, voikkuleipä jne, jne. Ihan jeppiskamaa, joten laitetaanpas perjantain vanhaksi seuraava teksti.

/// Eilen vietettiin Eino Leinon päivää. Tuon värikkään ja eläväisen suomalaisen kansallisromanttisen kirjallisuuden isän päivää. Suomen kieli rikastuu jatkuvasti ja ympäröivä maailma muokkaa erinäisiä sanontoja ihmisten puheisiin. En tiedä mitä mieltä esimerkiksi juuri Eino Leino olisi ollut seuraavasta kirjoituksesta. Hienoa on, että kieli rikastuu. Vai, onko se sittenkään aina niin hienoa? Olkoon tämä teksti yhteistyö suomen kieltä rikastuttaneiden isien, isoisien ja nykykielen isien kanssa.

Ai, että. Siellä se masuakki potkiikin äidin omassa pienessä hautumossa. Nämä ovat niitä elämänmakuisia hetkiä. Hetkiä, jolloin tekisi mieli kotiuttaa tuo pieni tuleva sinappikone jo mahdollisimman nopeasti. Viimeiseen asti on säilynyt se suuri arvoitus: Ei ole haluttu katsoa näkyykö siellä ultraäänikuvassa etupylly vai etusaparo? Sillä ei ole mitään merkitystä, ei kertakaikkiaan mitään, koska onhan oman jäkikasvun saaminen niin parhautta, niin parhautta.

Nyt on käsillä hetki, jonka jokainen isä varmasti muistaa loppuelämänsä. Kätilö ojentaa sakset ja on aika katkaista tuon pienokaisen ja äidin välinen ruumiillinen yhteys. Ettei nyt vain sattuis mitään. Huh, hyvinhän se meni. Koska terävät sakset ja ammattitaitoinen henkilökunta. Alkaa valmistautuminen aamuihin, jolloin herää hieman ärrimurrina, koska unet ovat jääneet hieman mitättömiksi. Ajoittain varmasti kiinnostelisi nukkua enemmän. Tämä on vain ajanjakso. Ajanjakso, jonka reunukset aika kultaa myöhemmin. Nopeasti on nämä rakkauspakkauksen ensimmäiset kuukaudet taputeltu.

Ei, vitsi! Kyllä ovat ystävät olleet kekseliäitä. Varpajaislahjaksi olivat tilanneet Maailman paras faija- teepparin. Ristiäisten jälkeen lupasivat vielä hankkia rekisterikilven lastenvaunuihin. Hyvin vedetty, todella hyvin vedetty ystäviltäni. Meni kyllä tunteisiin. Positiivisella tavalla, tietysti. Positiivisia on myös nämä illat. Nämä ovat niin hyggeiltoja. Viltti, levy raakasuklaata. Oma murmeli ja tuo pieni kuukuna vatsan päällä katselemassa televisiota ja ihmettelemässä maailmaa. En nyt oikein itsekään ottanut koppia mistä tämmöiset hommat tulivat mieleeni, joten…

…jätän tämän kirjoituksen nyt vain tähän ja lähden Ruisrockiin. Heinäkuussa postailen hieman leppoisammalla tahdilla, koska lomille lomps!

Miten meni noin niinku omasta mielestä?

Hyvää viikonloppua!!

-Esko- ///

// Kuva: Jere Lehtonen, Lähde: Menaiset, nettiartikkeli 3.4.2019 //