Toivottavasti voisi jonain jouluna kirjoittaa ihan uuden viimeisen kappaleen. Ihan liian helppoa vaan kopioida vanhaa ja vaihtaa vuosiluku. Tämä perjantain vanha viime vuodelta. Hyvällä meiningillä, hyvällä meiningillä. Samalla kaavalla, samalla kaavalla.
/// ”Joulu ei ole päivämäärä. Se on mielentila.” -Mary Ellen Chase- Tämän lainauksen huomasin tänään opekalenterin alareunasta. Lausahdus sopii tähän tulevaan jouluviikonloppuun todella osuvasti. Jo vuosia on lapseni traditioihin kuulunut kaksi peräkkäisinä päivinä vietettävää jouluaattoa, jotta pikkumimmillä on mahdollisuus päästä nauttimaan useiden läheistensä joulutouhuilusta. Se on upeaa, koska pikkutonttu tuo iloa ja jouluista tunnelmaa myös hieman suurempiin sydämiin. Vaikka kokoonpanot ovat tässä vuosien varrella hieman muuttuneet voi olla todella kiitollinen, että tämmöinen traditio on aikoinaan kehitelty ja joulunvietto rullailee samaisella kaavalla.
Eilen myös Kymppiuutisissa puhuttiin aiheesta kuinka jouluaatto saattaa olla se vuoden synkin ja vaikein päivä eroperheissä. Kyllähän se on totta, että juuri jouluaattoon sisältyy niin paljon niitä tuttuja ja yhteisiä tradioita, joihin on vuosien varrella tottunut. Ne vanhat muistot ja haavat saattavat hetkittäisesti repeytyä auki, vaikka arkisissa askareissa ne tuntuvat jo täysin parantuneilta. En ole koskaan ollut mikään suuri jouluihminen, mutta kyllähän oman lapsen jouluinnostus on muuttanut käsitystäni. Usein kuulee sanottavan, että lapset tekevät joulun ja näinhän se ainakin kohdallani on. Se meidän oma, päivää aikaisemmin vietettävä aatto on myös minun jouluaattoni. Lainaan toisen kerran: ”Joulu ei ole päivämäärä. Se on mielentila.”
Viime vuonna kirjoittelin suutari-Eskon yksinäisestä joulusta. Se oli Eskon ensimmäinen yksinäinen jouluaatto pitkään aikaan. Tämä aatto on varmasti jo huomattavasti helpompi ja myös tämän jouluaaton vietän vuosi sitten aloitetulla kaavalla. Viimeisen vuosiluvun vaihdoin: ”Esko viettää jouluaaton isänsä ja äitinsä kanssa. Varmasti lepää ja syö. Juoksee pitkän lenkin. Saunoo ja illalla lähtee autoajelulle. Vetää karvahattunsa syvälle päähän ja vie haudalle kynttilän. Sytyttää omaan lapsuudenhuoneeseensa kynttilän. Katselee televisiota ja pohdiskelee kulunutta vuotta. Viettelee jouluaattoa vanhemmillaan. Yksin, mutta onnellisena ja toiveikkaana tulevasta vuodesta 2018.”
Toivottavasti voisi jonain jouluna kirjoittaa ihan uuden viimeisen kappaleen. Ihan liian helppoa vaan kopioida vanhaa ja vaihtaa vuosiluku.
-Esko- ///
