Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Browsing Tag

pohdiskelu

, , , , ,

Mistä kaikki alkoi?

31.10.2017

Joo, tuon nimeksi voisi laittaa: ”Hetkiä.” Musta möhkäle tallensi elämääni kirjoittaessani ihkaensimmäistä blogipostaustani. Iholla-sarjan kuvaukset olivat käynnissä, kun sain ensikosketukseni tähän räjähdysmäisesti kasvaneeseen ja muuttuneeseen alaan. Hetkeni piirtyi vielä eri alustalle, koska tuolloin olin vain ”turistin” roolissa silloisen mielitiettyni naputellessa ahkerasti näppäimistöään. Tästä heräsi kuitenkin kipinä kirjoittamiseen ja elämäntilanteen heilahdettua päälaelleen, ajattelinpas aloittaa oman blogin. Ihan itse, ihan omillani.

Otin yhteyttä ystävääni Lähiömutsi-blogia kirjoittavaan huippu-Hanneen, joka neuvoi ja auttoi minua ohjautumaan Suomen Blogimedian juttusille. Voittoisan hetken jälkeen olin niin iloinen, että sain haastattelussa mahdollisuuden kiittää Hannea, koska ilman häntä en tälläkään hetkellä tätä juttua kirjoittaisi. Ja niistä Blogimedian kanssa käydyistä palavereista en suoraan sanoen muista juuri mitään. Pyörremyrskyn keskellä, hengitysharjotteilla alakerran vessassa rauhoittelin mieltäni, että saisin edes jotain järkevää sanottavaa suustani. Sydämellinen kiitos Blogimedian väki, kun uskoitte ja annoitte mahdollisuuden. Ilman teitä en tätä juttua tässä kirjoittelisi.

Selailin vanhoja kuvia ja sieltä löytyi tuo ensimmäinen suunnitelma sivustostani. Aika hienosti on toiveitani kuunneltu, kun tätä nykyistä ulkoasua katsoo. Logon piirsin välitunnilla ja ystäväni Patrick sen sitten taitavana kaverina muokkaili hieman visuaalisempaan muotoon. Kiitos Patu! Siitä se sitten lähti, ihan oma blogini ja kolmas huhtikuuta 2016 ilmestyi itselleni todella tärkeä kirjoitus…KUN MIELI SÄRKYY. Myös tuo Egotripin biisi postauksen lopussa on saanut elämässäni ihan uuden merkityksen. Kirjoituksen aihio syntyi tyhjällä lastenhuoneen lattialla, jossa aiemmin lueskelin iltasaduiksi Tatua ja Patua sekä Risto Räppääjää. Tätä kirjoitusta kirjoitan omassa asunnossani, itsetehdyn keittiönpöytäni ääressä.

Oliko mitään järkeä alkaa kirjoittamaan tuollaisessa tunnemyrskyssä? Tätä on moni varmasti ihmetellyt. Mielestäni oli. Kirjoittaminen tarjosi keinon paeta sitä kaikkea ympärillä vallinnutta kaaosta. Myöhemmin on ollut lohdullista seurata omaa toimintaansa ja todeta itsekseen. Kasvua on tapahtunut, niin henkisellä kuin fyysisellä tasollakin. Toivottavasti.

Joku myös arveli, että perustin blogin seuranhakutarkoituksessa. Se olisikin ollut varmasti ainutlaatuista ja uutta. Milloinkohan saamme arvailla voittajaa kategoriasta: Suomen paras seuranhakuvaikuttaja? Itselläni ei tähän pystiin olisi mahdollisuuksia, koska tulokset ovat olleet todella laihoja. Niin, siis vaikka kirjoittelen ajoittain sinkkuelämän kiemuroista. En odota saavani sen johdannaisena timantteja vasempaan nimettömääni. Se on tällä hetkellä parisuhdestatukseni ja Napakymppiinkään en ehtinyt hakea. Toinen tuotantokausi olisi kyllä tulossa…

Kuvissa näkyy hyvin E2O-blogin kasvutarina. Paljon on lyhyessä ajassa tapahtunut ja paljon tulee toivottavasti vielä tapahtumaan. Ja nyt tähän loppuun haluan kiittää niin paljon tyyppejä, jotka ovat auttaneet kuvaamisessa. Jere Lehtonen, KIITOS! Amanda Aho, KIITOS! Markus Suntila, KIITOS! Pasi Salervo, KIITOS!! Ilman teitä olisi ollut hieman haastava rakentaa tätä alustaani.

Niin ja tietysti suuri kiitos vielä kerran ymmärtäväisille, fiksuille ja huipuille lukijoilleni!! Ja teillekin vielä yksi kysymys:

Minkälaista meininkiä toivoisitte jatkossa vai mennäänkö tutulla kaavalla?

-Esko-

// Osa kuvista: Jere Lehtonen. Alin kuva: A-lehdet Oy, Paula Virta ja Kirsi Tuura //

Comments (32)
, ,

Mikä minä olen miehiäni?

13.6.2016

20160603_122453000_iOS

20160603_122637000_iOS 1

20160603_122440000_iOS 1Tässä on ollut aikaa pohdiskella omaa minäänsä ja harrastaa itsetutkiskelua. Tarpeellista hommaa tehdä aina ajoittain. Hyvä on tutkiskella itseään ainakin kerran kolmessakymmenessä vuodessa. Kesälomaa viettää tämmöinen Esko kesäkuun kolmantenatoista päivänä.

  • 11 kiloa kevyempi kuin tammikuussa.
  • Osaan kuunnella ihmisiä paremmin. Olen huomannut kuinka tärkeää on olla läsnä keskusteluissa ja olla kiinnostunut OIKEASTI toisten asioista. Ennen en ole näin toiminut ja tästä eräs ihminen minulle sanoikin jo viime kesänä. Jutellessaan minulle katselin vain muuaalle ja olin näennäisesti mukana hänen jutuissaan. Tämä oli hyvää herättelyä.
  • Mottoni: ”Hyvin menee, mutta menköön” on muuttunut -> ” Ajattele mitä sanot, ettet sano mitä ajattelet.” Niinpä.
  • Paremmassa fyysisessä kunnossa, kuin koskaan. Lenkki rullaa todella hyvin.
  • Vaatekaapit pursuavat. Terapiashoppailuako?
  • Ajoittain todella yksinäinen. Onneksi enää ajoittain. En oikein osaa olla yksin. En ole koskaan nauttinut yksinolosta. Nyt se on tuokin ”taito” opeteltava.
  • Sokerin syönnin lopetin lähes kokonaan. Vanha ”sokerihiiri” voi olla suoritukseen tyytyväinen.
  • Alkaa taas tuo toinen sukupuolikin kiinnostamaan. Empaattinen lukko on siis aukeamassa.
  • Ikävä Rodoksella polskivaa pikkumimmiä. Upeaa, että pääsi etelään. Pikkuinen uimari pääsee treenaamaan kunnon olosuhteisiin.
  • Tietyissä asioissa aivan tolkuttoman laiska. Asunto edelleen kesken -> epätoivoinen tapaus.
  • Rakastan aurinkoisia päiviä ja Kumpulan maauimalaa.

Mukavaa alkanutta viikkoa!! Tulisipa tuo aurinko nyt oikein kunnolla.

-Esko-

Kuvat: Jere Lehtonen

Comments (8)