Kyllä vanhaa ja hyvää kannattaa vaalia

Niin kauaksi, kun muutat on hankittava sinulle kunnon pyörä. Ja tuore Helkama Oiva lähti muuttokuorman matkaan vuonna 2001 muuttaessani Joensuuhun pelaamaan koripalloa sekä opiskelemaan erityisryhmien liikunnanohjaajaksi. Siellä sillä rullailtiin Urheilutalon, koulun ja kodin väliä. Lämpötilan vaihteluväli saattoi olla noin 40 astetta. Pronssimitalijuhlien jälkeen on kerran törmätty kerrostalon seinään. Hyvin kesti.

Kajaanissa kutsui opettajaopinnot yliopistossa. Ei enää niin tuore Helkama Oiva lähti muuttokuorman matkaan vuonna 2005. Siellä rullailtiin kodin ja koulun väliä hyvinkin ahkerasti. Opinnot etenivät vauhdikkaasti ja oli aika suunnata kohti Helsinkiä suorittamaan maisterin opinnot valmiiksi. Hyvin kesti matkassa mukana.

Helsingissä Oiva lepäili aivan ydinkeskustassa rauhaisalla sisäpihalla parkissa. Pienoinen 18 neliön yksiöni sijaitsi kivenheiton päässä Stockmannin tavaratalosta. Siitä oli hyvä rullailla yliopiston ja kodin väliä. Opinnot etenivät mallikkaasti ja elämä sai mukaansa uusia vivahteita. Polkasin sen rankan Siltavuorenpenkereen ylämäen ja palautin graduni. Apteekin kautta takaisin kotiin.

Olikin aika kiinnittää Oivaan lisävaruste. Oranssi lastenistuin koristi tätä jo vuosia palvellutta luottoratsua. Ihan valtakunnan televisiossakin pääsi vilahtamaan. Isän ja tyttären yhteinen kesäinen pyöräilyreissu sai ihan oman jakson Iholla-televisiosarjassa. Itse asiassa tuon jakson katsoin taannoin läpi. Aivan ihana muisto ja on hienoa, että on tuommoinen hetki tallennettuna ja ihan ammattilaisten leikkaamana tuolla ylälaatikossani.

Sitten se hetkeksi unohtui. Oli aika hankkia uutta ja tuoretta. Valkoinen ja upea pyörä luottoratsuni syrjäytti. Heti ensimmäisellä ajokerralla tuli hieman selkä kipeäksi. Pinnat katkeilivat ja korjaamolla täytyi säännöllisesti käyttää. Väkisin yritin sitä kuntoon laittaa. Ei vaan kestänyt, ei.

Tänä kesänä 2020 tein päätöksen, että nyt otan jälleen kohta kaksikymmentä vuotta vanhan Oivani käyttöön. Ruuvasin jo kauhtuneen ja hämähäkkien seitittämän lastenistuimen irti. Huolsin, pesin ja öljysin. Ruostuneen tangon ruusukullalla koristelin. Ja se kyllä kannatti. Tämä kesä on lähtenyt käyntiin aivan upeasti. Olen pyöräillyt aivan älyttömästi ja touhunnut vaikka sun mitä. Tähän on jo mahtunut Korkeasaarta, uimista, hampurilaisia, kavereita, terasseja jne.

Oivalla vedellään vielä seuraavat kaksikymmentä vuotta. Saapa nähdä mitä sen kanssa vielä todistellaan. Kyllä vanhaa ja hyvää kannattaa vaalia.

Aurinkoista viikkoa!!

-Esko-

Nyt se jalka nousee…

Perjantai. Olipa outo herätä aamulla töihin eilisen vapaapäivän jälkeen. Kollegani totesi ruokajonossa hienosti, että onpas mukavaa, kun tämän päivän jälkeen on taas viikonloppu. Kyllä, niin on. Todella mukavaa, vaikka tuommoinen arkivapaa saa aina miettimään, että mikäköhän päivä se huomenna olikaan. Sunnuntai, maanantai, torstai.

No, olipa mikä päivä hyvänsä, niin kesähän sieltä on tuloillaan ja pyörän voi kaivaa esiin. Tai ei tarvitse kaivaa, koska olin unohtanut pyöräni vanhan asuntoni sisäpihalle, pyörätelineeseen. Onneksi oli vielä tallella. Pyöräily on mukavaa ja juokseminen on mukavaa. Vielä mukavampaa se on, kun kuulokkeissa soi joku menevä musiikki. Musiikki, jota pääsee kohta fiilistelemään ihan livenä tuonne kesäisille rokkifestivaaleille, ah. Tässäpä kuitenkin tämän hetken kappaleet, jotka saavat jalan nousemaan. Jalan nousemaan polkimilla, kävelyllä tai juoksulenkillä.

Oikein mukavaa perjantaita!!

-Esko-