Rahasta, kun innostui puhumaan…

Rahaa, massii, pätäkkää, tuohta ja niin edelleen. Viime viikolla raha- ja talousasiat olivat hyvin vahvasti otsikoissa. Itsekin niitä silmäilin ja innostuin niistä hieman naputtelemaan. Kiitos teille kaikille kirjoitustani kommentoineille. Teitä oli paljon ja oli upeaa huomata ihmisten avoimuus myös raha-asioista puhuttaessa. Lehdissä esitellyissä ansioissa oli pääosin käytetty mediaaniansioita, jotka saattavat hieman vääristää niitä oikeita lukuja. Niinpä olikin mukava lueskella vastauksianne ja saada ihan oikeaa kuvaa eri alojen palkoista.

Minulle tuli palkkakirjoitukseni jälkeen muutamia kyselyjä, että paljonkos sillä kirjoittelulla sitten oikein tienaa? Tästä saatavat tulot ovat hyvin vaihtelevia. Tähän on hyvin vaikea antaa tarkkaa vastausta mutta sanotaan ärsyttävän ympäripyöreästi näin, että muutamasta satasesta, muutamaan tonniin kuukaudessa. Olen todella onnekas, että minulla on mahdollisuus tehdä luokanopettajan duunin lisäksi tätä mukavaa sivutyötä.

Opetan tällä hetkellä kuudetta luokkaa ja täällä pääkaupunkiseudulla olemme kiitollisessa asemassa, koska kaikilla kutosilla on mahdollisuus päästä tutustumaan maailman parhaan koulutusinnovaatio-palkinnonkin voittaneeseen Yrityskylään. Oppilaat pääsevät toimimaan yhden päivän oikeassa miniyhteiskunnassa ammatteineen, vaaleineen, kokouksineen, pankkilainoineen ym. Olen päässyt muutaman kerran Yrityskylässä vierailemaan. Se on kyllä todella hieno ja ikimuistoinen päivä, myös aikuiselle. Puhuimmekin eräällä tunnilla hieman palkasta ja mihin se aikuisen saama palkka oikein pääosin sirpaloituu? Tunnin jälkeen sitä itsekin mietti, että mihin minä oikein sen kuukausipalkkani yleensä käytän:

  • Asuminen. Hankin tietoisesti mahdollisimman nopeasti oman asunnon, koska Helsingin korkeiden vuokrien takia koin, että tämä on järkevä ratkaisu. Korkeita ovat myös asuntojen hinnat ja varsinkin yksin asuntoa etsiessä meinasi aika monta kertaa tulla suru puseroon. Olen turvallisuushakuinen mies ja suojasin lainani seitsemän vuoden korkoputkella. En tiedä oliko järkevä ratkaisu, mutta nyt ainakin tiedän lähes tarkalleen asumiseen menevän summan kuukausittain seuraavan seitsemän vuoden ajan. Onkin uumoiltu, että korkojen nousu olisi hyvinkin mahdollista lähivuosina. Saapa nähdä.
  •  Netti-, puhelin-, vakuutus- ja muut pakolliset kulut. Nettiliittymät ovat Suomessa hyvin edullisia ja siitä voi olla kyllä todella kiitollinen. Samoin puhelimeen löpöttely on tässä maassa hyvinkin kohtuullisen hintaista. En tiedä kuinka kauan tämä trendi jatkuu, mutta ainakin toistaiseksi tämä on oikein kuluttajaystävällinen asia. Vakuutusten kanssa olen ollut hieman laiskanpuoleinen. OAJ:n kautta minulla on muutamia vakuutuksia ja autovakuutuksen olen ottanut joskus aikoinaan. Nämä oletettavasti kannattaisi keskittää samaan yhtiöön tai ainakin tehdä hieman täsmällisempi kilpailutus.
  • Pikkumimmin virikkeellinen eläminen.
  • Auto. Hankin juuri uuden menopelin, koska kilometrit ovat lisääntyneet lähiaikoina melkoisesti. Löytyi todellinen helmi ja mahdollisuutta ei voinut jättää käyttämättä. Autoilen nykyisin paljon, jopa hieman liikaa. Sain neuvoteltua järkevän maksusuunnitelman eikä autoilun osuus nouse kuukausitasolla liian korkeaksi.
  • Harrastukset eli kuntosalikortti. Liikunnasta maksan enemmän kuin mielelläni. Juokseminen on lähes ilmaista ja joukkuelajit alemmissa harrastesarjoissa ovat myös onneksi todella edullisia.
  • Vaatteet ja ulkona syöminen. Ostelen vaatteita kausittaisesti ja hyvin usein suosin erilaisia ystävämyyntejä. Helsingissä asuvana näitä kyseisiä tapahtumia on tarjolla paljon ja varsinkin syksy on hyvää aikaa bongailla huippumerkkejä todella huokeaan hintaan. Ulkona syön liikaa. Yksinollessani teen ruokaa todella harvoin. Tämä on asia, jossa voisin hieman petrata. Rakastan niin paljon hyvää ruokaa ja varsinkin jonkun muun tekemänä.
  • Säästäminen. Yritän laittaa kuukausittain edes pienen summan säästöön. Joskus se onnistuu ja joskus ei. Joku on  sanonut, että ainakin yhden kuukausipalkan verran olisi hyvä olla puskuria yllättäviä kuluja varten. Sen tavoitteen olen saavuttanut.

No, noihin sitä ainakin menee. Niin ja tuoksukynttilöihin. Syksyssä eräs parhaista asioista on ehdottomasti pimeät illat ja kynttilöiden polttelu.

Kynttilät siis palamaan ja viltin alle!

-Esko-

Olen keskituloinen ja se ei nolota!

Maisteri istuu koneen ääressä ja katse hakeutuu Oikotien asuntosivuille. Hakukenttiin hän täyttää kohdat kaksio, Helsinki. Hakuja tulee sadoittain. Järkeviä vaihtoehtoja tulee kourallinen. Maksukyvylleni järkeviä vaihtoehtoja kämmennellinen. Korkeasti koulutetun kasvatustieteen maisterin varallisuudella asunnon osto viehättävästä pääkaupungistamme ei käy vain sormia napsauttamalla.

Raha ei ole koskaan ohjannut mitään valintoja elämässäni. Olen keskituloinen. Ymmärrän sen hyvin. Jostain joutuu tinkimään ja kohdallani se on matkustelu. Eräs rikas kollegani hyvässä postauksessaan kirjoitti ettei hänelle tulisi mieleenkään kysyä jonkun opettajaystävänsä tuloja. Minäpä kuitenkin kerron. Tienaan ennen veroja hieman rapiat 3000 euroa. Bloggaamisesta saan hieman lisäansioita. Tulen toimeen mukavasti, vaikken voikaan haaveilla keskusta-asumisesta tai merenrantarivareista.

Rivariasumista olen hetken jo kokeillut. Ei ollut minun juttuni. Neliöhinnat pääkaupunkiseudulla ovat suoraansanottuna järjettömät. Moni varmasti miettiikin, että mitä järkeä täällä on edes asua? Täällä on vain sitä jotain, selittämätöntä. Muistan hyvin, kun mietin ensimmäistä asuntoa ostaessani hintoja. Öö, tolla Lahden sadan neliön rivarin hinnalla, järvikin kimmelsi ikkunasta sai Helsingin Kalliosta yksiön. Kyllähän tuo hintojen kehitys pääkaupunkiseudulla saa auttamatta perustuloisen ihmisen miettimään ratkaisujaan melkoisen tarkasti. Toki kahdestaan voi ihan huoletta isommankin asunnon ostaa, mutta yksin maksavana on käytettävä hyvin tarkkaa harkintaa.

Nykyinen asuntoni ja maksukykyni kohtaavat hyvin. Aiemmin maksoin enemmän vuokraa, mitä nyt maksan lainanlyhennyksestä ja vastikkeestani. Olen varmanpäälle pelaava ihminen ja otin lainaani seitsemän vuoden korkoputken. Tarkoittaa siis, ettei kuukausittaiset asumismenoni juurikaan muutu seuraavan seitsemän vuoden aikana. Tuo turvallisuutta ja tiedän tarkalleen kuinka suuren osan asuminen syö kuukausipalkastani. Kuukausipalkastani joka virkani myötä on toivottavasti turvattu eläkepäiviini asti. Eläkepäiviini, joihin nykykehityksellä on aikaa varmasti lähemmäs 50 vuotta. Hyvin sitä voi vielä keinutuolistakin opettaa.

Pelasimme tänään oppilaiden kanssa lautapelejä ja vanhaa kunnon Monopolia. Koulumme kätköissä oli vielä markka-aikainen versio. Katselin oppilaiden pelaamista ja vilkaisin myös Helsingin arvokkaimpien katujen hintoja. Käänsin ne mielessäni euroiksi ja asuntojen neliöhinnoiksi. Vieressä nykyinen neliöhinta (noin.).

EIRA: 6000mk, 1000e //// neliöhinta eräästä kerrostaloasunnosta n.8551e

TEHTAANKATU: 6000mk, 1000e //// neliöhinta eräästä kerrostaloasunnosta n. 7431 e

MANNERHEIMINTIE: 6500mk, 1083e //// neliöhinta eräästä kerrostaloasunnosta n. 7500e

Voi, kun olisikin Monopolihinnat. 200 neliön Loftissa asustelisin Eirassa…:)

-Esko-