Käsienpesu suoritettu ja on vuorossa siirtyminen kohti kutsuvaa ruokalinjastoa. Rapeapintaiset kalapuikot jo hieman sekoitetussa rivissä, höyryävä perunamuusi seuraavana. Salaatit ja sitten onkin vuorossa se valkoinen aarre. Yksi kauhallinen, toinen ja vielä kolmas. Juuri ja juuri pysyy annos siinä lautasen päällä. “Taidat ope tykätä tuosta kastikkeesta?” Kyllä minä rakastan (jos nyt ruokaan voi rakkaussuhteen kehittää) koulun kermaviilikastiketta.
Äidin tekemänä -> kyllä on hyvää, mutta ei saa samaa makunautintoa. Lounasruokalat -> kyllä on hyvää, mutta ei saa samaa makunautintoa. Jo vuosia on monta ajoittain hektistä työpäivää pelastanut niinkin yksinkertainen asia, kuin kermaviilikastike. Tai siis eihän se ihan yksinkertainen asia ole, koska mistään muaalta en ole niin hyvää valkoista aarretta saanut, en mistään.
Tähän kouluruokaprojektiimme oli ehdottomasti saatava mukaan työpaikkani kermaviilikastike. Marssin koulumme keittiön ovelle ja kysyin keittäjältämme reseptin (tosin mitat unohdin kysyä). Ja sitten olikin aika siirtyä Ollin keittiöön ja tarkoituksena valmistaa itse tuota samaa herkkua. Hyvää siitä tuli ja lähelle pääsimme, mutta ei se silti ihan täysin onnistunut. Näemmä sitä täydellistä voi valmistaa ainoastaan siellä mysteerisessä koulun keittiössä. On Cokiksen resepti, on Big Macin resepti ja sitten on koulun kermaviilikastikkeen resepti…
Näillä aineksilla me lähdimme varioimaan. (mitat heittävät):
- purkki kermaviiliä
- reilu rupsautus sinappia ruokalusikalle
- etikkaa noin korkillinen
- sokeria noin ruokalusikallinen
- suolaa samainen määrä
- tilliä ihan reilulla kädellä
- ohkaisesti pippuria
Jälkiruoaksi olikin laskiaistiistain kunniaksi kunnon pullat. Väliin tietysti Nutellaa ja uutta herkkuani eli kinuskikermaa vatkattuna.
Onko tuo koulun kermaviilikastike tuttua ja oletteko löytäneet sen täydellisen koostumuksen?
-Esko-
AIKAISEMMAT KOKKAUKSET:
