Mitäpä sitä keksimään pyörää uudestaan, kuuluu jo hieman kulunut sanonta. Eilen kotonamme vietettiin pikkumimmin seitsemänvuotissynttäreitä. Teemana toimi jo kerran lämmitelty ja hyväksi todettu: Vain elämää. Uusi kausi oli jo kerennyt pyörähtämään, joten pöydän ääressä istui tällä kertaa uudet kotimaisen musiikin kiintotähdet. Sanni, Chekkonen, Kokkolan Kaija sekä Jenni Vartiainen tulkitsivat hienosti toistensa kappaleita. Biisejä oli harjoiteltu jo etukäteen ja kyllä Jennin esittämä Keinu keräsi suurimmat desibelit.
Työssäni uusi opetussuunnitelma korostaa oppilasta ja hänen rooliaan aktiivisena toimijana. Näillä synttäreillä lapsi ja lapset olivat aktiiivisina toimijoina. Kun uskaltaa antaa lapsille mahdollisuuden toteuttaa itseään. He todella pystyvät siihen. Sen on huomannut usein työpaikalla. Eilen sen huomasi kotona. Vähän joutui toppuuttelemaan niitä villeimpiä ideoita, mutta muuten nuo pikkusankarit olivat itse juhlien arkkitehteinä.
Ensimmäisissä Vain Elämää-juhlissa en saanut edes mennä toiseen huoneeseen, koska en osaa olla laulamatta. Enkä saanut nytkään. “Isi, sun laulu ei ole kaunista.” Ilta huipentui vielä autolenkkiin Munkkiniemen hienoissa maisemissa. Tämän olin Kaija Koolle aiemmin luvannut ja lupauksethan täytyy pitää.
Tälläkään kertaa en tilannut pihalle pomppulinnaa. Tälläkään kertaa en varannut erikoislupaa ilotulituksiin. Tälläkin kertaa kakku oli Prismasta ja sankarin “tuunaama”. Kutsuvieraslista ei ollut ihan niin kattava kuin itse herra Niinistöllä. Pieni oli kaunista ja jälleen kerran juhlissa oli tärkeintä iloiset ilmeet, lopuksi leikitty hellyyttävä ystävyysleikki ja vaihdetut halaukset. Ystävyys on hieno asia, isoilla ja pienillä.
We love lastenjuhlat ja kyllähän kunnon bileet piristää!! Näistä tuli traditio.
-Esko-
Tsekkaa myös: WE LOVE JOULUHESA, WE LOVE MUMMOLA, WE LOVE KESÄHESA