Majoitus saatu: Hotel Rantapuisto
Viikko takana uusissa maisemissa. Ja nyt heti tähän alkuun korostan, että aivan älyttömissä maisemissa. Juuri tällä hetkellä makailen tässä sängyllä ja kirjoittelen. Tuijottelen noista suurista ikkunoista avautuvaa maaluksellista maisemaa. Auringonlasku on maalannut oranssillaan jäänpinnan ja luonto antaa kyllä parastaan. Saavuttuani töistä istuin vain sänkyni reunalla. Istuin, tuijottelin ja ihmettelin. On se taas elämä kuljetellut Eskoa mitä erikoisempiin hetkiin.
Aloittaessani tätä hotelliseikkailua ihan ohkaisesti pelkäsin millaisen kuvan se minusta antaa ja miten ihmiset mahtavat tähän reagoida? Piirtäkö se ihmisten verkkokalvoille kuvan ylimielisestä ukosta, joka kylpytakissaan pekonia joka aamu mutustelee ja siivouksia huoneeseensa tilailee? Tämä pelko on osoittautunut aivan vääräksi. Seuraajiltani on tullut ainoastaan kivoja viestejä ja tämä on kyllä saanut aikaiseksi suurta mielenkiintoa. Hyvä niin. Mahdollisimman aitoa elämää ehkäpä hieman erilaisissa puitteissa. Tiedän olevani todella onnekas, että minulle tämmöinen mahdollisuus järjestyi. Todellakin sen tiedostan.
Laitoin Instagramiini eräänä iltana kyselyboksin hotellielämästä. Kysymyksiä tuli paljon ja valitsen tähän niintä muutaman vastauksineen.
Voiko hotellin aamiaisiin ikinä kyllästyä?
Tätä itsekin paljon mietiskelin, kun ensimmäisen kerran aamiaispöytään astelin. Itseasiassa ensimmäisinä päivinä en saanut nukuttua kunnolla, kun odotin aamiaisia niin paljon. Tämä on nyt kolmessa viikossa kyllä hieman jo tasoittunut.
Tämän hetkisen empiirisen tutkimukseni mukaan hotellin aamiaisiin ei vaan voi kyllästyä. Täällä Rantapuistossa on vielä siinä seurana loimuava takkatuli tuomassa tunnelmaa. Kiva siinä on Hesaria lueskella ja lettuja mansikkahillolla mutustutella.
Mitä kaipaat eniten omasta rakkaasta asunnostasi?
Tämä on niin uniikki ja ainutkertainen tilaisuus elämässäni. Ei varmasti tule enää ikinä toistumaan. Siksipä en oikein halua tai siis osaa kaivata mitään omasta asunnostani. Yritän nyt nauttia tästä seikkailusta niin täysillä, kun mahdollista. Toivottavasti entistä ehommassa kodissa kerkiää sitten myöhemmin vielä aika monet vuodet vietellä.
Mikä on ollut parasta hotelliasumisessa?
Vaihtelu, siivous, ihana henkilökunta, Google Maps- lenkit täysin uusissa maisemissa, aamiaiset ja se, että voit lampsia aamutossuilla joka paikkaan.
Onko kodin tuntua vai tuntuuko, että olisit koko ajan lomalla?
Aikaisemmin hotellit ovat merkinneet elämässäni enemmän ja vähemmän lomailua. Täällähän arki pyörii ympärillä ihan normaalisti. Aamulla herään aikaisin töihin ja iltapäivällä tänne takaisin saavun. Aluksi kaikki tuntui kyllä aivan lomalta, nyt sekin ehkä hieman tasoittunut. Viikonloput tosin yritän ottaa aivan täydellisen lomailun kannalta. Siinä mielestäni kyllä hyvin onnistunutkin. Hotellin ravintolat ovat tutuksi tulleet. Myös ruoka- sekä drinkkilistat.
Paljon myös kysyttiin, että kuinka kauan tämä jatkuu? Siihen en valitettavasti osaa vastata. Viikonloppuna kävin omalla asunnolla pyörähtämässä ja ei se kovin hyvältä näyttänyt. Eli kai tätä hotellielämää vielä jonkin aikaa vietellään. Kai minut täältä jossain vaiheessa heitetään pihalle. Ei vaan, en tiedä. Ihanaahan tämä on. Mitäpä sitä kieltämään.
Illanjatkoja!
Esko