Lahjakortti kylpylään saatu Holiday Clubin kanssa tekemästäni yhteistyöstä.
Makailen kylpylähotellin sängyllä ja naputtelen tätä kirjoitusta. Sain taannoin Holiday Clubin- kamppiksen yhteydessä kahden yön lahjakortin heidän kylpylöihinsä. Sehän olikin jo menossa vanhaksi, joten vielä kerkesin sen tähän syyslomalle hyödyntää. Ensimmäisen yön viettelen täällä yksin ja huomenna saapuu pikkuheppu mukaan touhuihin. Itseasiassa olen juuri nyt elämäni ensimmäistä kertaa yksin hotellissa yötä. Rakastan hotelleja, mutta onhan tämä soolona hieman erilaista.
Sinkkumiehenä en ole vielä kertaakaan käynyt yksin elokuvissa, en konserteissa, en iltaoluella, en urheilutapahtumissa, enkä varsinkaan yhden yön kylpylälomalla. En, koska tunnen itseni ja tiedän etten yksinkertaisesti viihdy soolomiehenä mainitsemissani paikoissa. Tunnen useita ihmisiä, jotka nauttivat matkustamisesta yksin. He usein sanovatkin minulle, että lähde ihmeessä yksin reissuun. Lepäilet, luet kirjoja ja nautit hyvästä ruoasta. Ei vain ole yhtään minun juttuni. Hyvä oli lähteä Tampereelle asti testaamaan ja jo näillä näytöillä voin todeta, että ei tämä oikein lähde.
Tuossa kävin äsken syömässä alakerran ravintolassa. Oli oikein maukasta ruokaa, mutta itse ruokailuhetki oli jotensakin vaivaannuttava. Koko ajan oli semmoinen olo, että jotain pitäisi tehdä. Jotain puuttuu. Alkupalaleivät olivat aivan mielettömän hyviä, suorastaan suussasulavia. Teki mieli jakaa tuo fiilis jonkun kanssa. Noh, jaoin sen hetken Instastoriesissa. Söin nopeasti ja siirryin takaisin hienoon kymmenennen kerroksen huoneeseeni. Puitteet ovat kunnossa, mutta jotain puuttuu. Varmasti se on taito osata nauttia yksinolosta. Osaan olla yksin, mutten ole koskaan oppinut nauttimaan siitä, ainakaan vielä.
Juttelin ajaessani tänne hyvän ystäväni kanssa. Hän elää keskellä tiivistä lapsiperhearkea. Unet ovat jääneet hyvin vähälle ja teki mieleni hänelle sanoa, että mene sinä huoneeseeni Tampereelle. Nauti niistä valkoisista lakanoista, hierovista kylvyistä ja pitkistä yöunista. Minä saan olla ihan riittävästä olla keskenäni ja nukkua katkeamattomia yöunia. Tuntuu jotenkin väärältä köllötellä täällä pehmeällä sängyllä kylpytakki päällä ja katsella ikkunasta järvelle piirtyvää auringonlaskua, kuitenkaan nauttimatta siitä ihan täysillä. Elämäntilanteita on niin erilaisia.
Tästä nyt ei ollut tarkoitus kirjoittaa mitään itkuvirttä tai seuranhakuilmoitusta. Lähinnä kertoa ensituntemuksiani soolomatkailusta. Niinkin pitkälle lähdin kuin Tampereelle. Onneksi en lähtenyt suoraan kokeilemaan muutaman kuukauden Aasian kiertueelle. Tunnen itseni. En tästä osaa nauttia vaikka varmasti hyvää tekeekin mennä välillä sinne omalle epämukavuusalueelle. Oppisikohan harjoittelemalla? Onneksi huomenna hyppää pikkusankari menoon mukaan. Huone täyttyy touhuilla, leikellä ja hauskoilla tarinoilla. Siitä minä nautin.
-Esko-