Tasan vuosi sitten näihin aikoihin oli uusi musta puku henkarissa odottamassa. Avec hankittu ja valmistautuminen kohti hienoa gaalaa aloitettu. Niin ja, kuten olen useasti kirjoitellut olen todellinen gaalamies. Varhaisteinistä asti olen lähes kaikki kaikki gaalat katsonut ja osan taltioinut VHS-kaseteillekin. Emmat ja Venlat olleet ehkäpä lähinnä sydäntäni. Viimeiset pari vuotta kaikista suurinta intoa on kuitenkin saanut aikaan lokakuussa järjestetty The Blog Awards Finland. Kaksi kertaa minulla oli ilo tähän hienoon tapahtumaan osallistua. Venla-gaalassa olen kerran päässyt pyörähtämään.
Venloissa Duudsonit veivät potin Iholla-miesten edestä, täysin ansaitusti. Viime vuoden The Blog awards Finlandiin minulla ei ollut juuri mitään odotuksia, siis voiton suhteen. Juhlia odotin enemmän. Jotenkin pidin suuresti siitä meiningistä. Iloisia ihmisiä, loistavaa ruokaa ja helmeilevää juomaa oli runsaasti tarjolla. Myös silmiähivelevä pukuloisto täytti juhlapaikan. Ja kuinkas sitten kävikään.
Olin ehdolla vuoden tulokkaaksi ja kategorian palkintojen jaon alettua siinä Ollin kanssa skumppaa lipiteltiin. Nimeni sanottiin kovaäänisistä ja eihän sitä oikein voinut todeksi uskoa. Siitäpä sitten lavalle ja pidin varmasti kaikkien aikojen huonoimman kiitospuheen. En kyllä edes muista mitä siellä höpöttelin. Jotain kelluntatankista taisin mainita. Ei ollut kauniita raapustuksia povitaskussa valmiina, koska en ihan jaksanut uskoa, että lavalle tulisin nousemaan.
Jäinköhän minä viimeiseksi vuoden tulokkaaksi? Ei ole tänä vuonna ollut mitään mainintaa, että kyseinen gaala ainakaan vanhalla päivämäärällä järjestettäisiin. Kyllä se muuten gaalamiestä hieman harmittaa, koska The Blog Awards Finland oli hieno tapahtuma. Ja sieltä saatu palkinto lämmitti mieltäni suuresti. Oli todella iso tunnustus ja tuo musta muovilätkä tulee minua varmasti elämässäni seuraamaan. Siihen kiteytyy myös henkilökohtaisen elämäni raskain vuosi.
Näinköhän nuo mustat muovilätkät sukupuuttoon kuolivat? Toivottavasti eivät.
-Esko-
// Kuvat: Pasi Salervo //