Edessä ajavan linja-auton perässä se kummittelee. Iltapäivälehtien otsikoissa se tulee vastaan päivittäin. Se on suomen vaarallisin peto. Se niin vastenmielisen näköinen pieni hämähäkkieläimiin lukeutuva katala rumilus. Ei se edes näe mitään, saatika osaa hyppiä tai lentää. Hysteriaa se osaa herättää, ainakin minussa. Minulle on iskenyt henkilökohtainen hysteria, punkkihysteria. Lämpenevien säiden seurauksena tämä sormenpään kokoiseksi itsensä imaiseva vastakulttuurimusiikkityylistä muistuttava ötökkä on levinnyt maassamme lähes kaikkialle.
Pikkumimmin kanssa aurinkoista viikonloppua viettäessämme huomasin koko ajan vältteleväni pitkiä heinikoita ja metsäisiä oikoreittejä. Vaikka olimme vain Lahdessa mummolassa. Näitä hyvin vakavia tauteja levittäviä yksilöitä lienee edelleen eniten tuolla rannikkoseuduilla, mutta iltapäivälehtiä lukeneena nekin saattavat piillä ihan tuolla pihojen nurmikoilla ja lähimetsissä. Täit ja kihomadot voi selättää stressipiikillä ja asunnon totaalisiivouksella. Tämän pienen iljetyksen puraisun seurauksena mahdollisesti tulevien sairauksien selättämiseen ei pelkkä stressaaminen ja pyykkirumba riitä.
Tiedän, että hysteriani saattaa olla hieman ylimitoitettua ja koulumme virkistyspäivänä jalassani olleet kumisaappaat aiheuttivat enemmänkin hilpeyttä. Olihan mittarissa lämpöä lähemmäs kaksikymmentäviisi astetta. Itse en edes hirveästi metsissä samoilua harrasta, ja näin kaupunkilaisena tuskin olen se potentiaalisin punkin uhri. Vuosia sitten kävimme punkkibussissa rokotteetkin ottamassa, mutta jostain syystä ne uusimisrokotteet taisivat jäädä nappaamatta.
Täytynee siis marssia punkkibussiin ja käydä tarkastamassa missä jamassa ne rokotusohjelmamme mahtavat olla. Täytynee myös jättää tätä ötökkää koskevat kirjoitukset lukematta ja tehdä säännöllisiä tarkastuksia. Niin ja sitten se ötökkä osaa vielä mennä semmoisiin ihmisvartalon paikkoihin, joiden syynääminen on äärimmäisen haastavaa. Sekin vielä!
Punk ilman viimeistä tavua olisi riittänyt!
-Esko-
// Kuvat: Antti Sihlman //