Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Browsing Tag

suomi 100v.

, , , ,

…sinä tarvitset sitä enemmän

3.5.2017

Oma perhe ja isovanhemmat. Ihmiset, jotka antavat pienelle ihmiselle parhaat eväät kasvamiseen osaksi ympäröivää maailmaa. Ainakin omalla kohdallani näin voi todellakin sanoa. Facebookista iski silmääni ystäväni laittama video, jossa hän haastoi ihmisiä mukaan #kokosuomikiittää haasteeseen. On siis aika kiittää rakkaita isovanhempiani. Osa on seurannut elämääni pilven reunalta jo pidemmän aikaa. Viimeinen itselleni läheisin Helsingin mummu vasta vähemmän aikaa.

Joensuun mummo: Kiitos. Kiitos ryynimakkaroista ja läskisoosista. Kyllä, pienenä yksi lempiruoistani oli sinun valmistama läskisoosi joensuulaiseen tyyliin. Punainen maito toimi ruokajuomana. Enää käytän sitä vain kahvin kanssa, mutta ei olisi pieni poika jaksanut harrastaa kolmea palloilulajia ilman ruokiasi. Muistan aina sen pienen enkeli-ompelutyön olohuoneesi seinällä.

Joensuun ukki: Kiitos. Sinä hieman etäisempi harmaakiharapäinen ukkeli. Paljoa et koskaan puhunut, mutta sen keltaisen autosi muistan. Usein sitä autotallissasi korjailit. Joensuussa käydessäni pyrin aina kävelemään sen puutalonne ohi, jossa oli pihasauna. Niin ja se autotalli.

Helsingin pappa: Kiitos. Sinulla oli vesisänky. Paras hetki tuossa sängyssä oli aina levänestoaineen levittäminen. Saimme luvan kanssa hyppiä ja pomppia sängylläsi. Olit jämäkkä ukkeli, joka käveli aina kädet selän takana. Tämä tapa on siirtynyt jo minunkin tyttäreeni.
Tukholmassa kävelimme jonossa. Poikasi, pojanpoikasi ja pojanpoikasityttären kanssa tuossa samassa asennossa.

Mökillä otit meidät kalareissuille mukaan ja aina ihmettelimme kuinka jaksat niiden kahden lahnan takia tehdä sen älyttömän työn verkkojen ja sen oranssin muoviläpyskän kanssa.

Niin ja anteeksi. Nyt sen uskallan jo myöntää. Sait aikoinaan syntymäpäivälahjaksi viulun. En kyllä tiedä miksi, koska sukumme ei varsinaisesti ole kovinkaan musikaalinen. Leikin kitaristia ja katkaisin kielen. Kenellekään en kertonut. Poikki on varmaan vieläkin.

Helsingin mummu: Kiitos. Asuit viimeiset vuotesi aivan lähellä. Edelleen muistan puhelinnumerosi ulkoa. Puhuimme viikottain. Puhelimessa olit aina pirteä ja olit kiinnostunut elämästäni. Luurista piteli kiinni kuitenkin jo hieman hauras ja väsynyt käsi. Kävin luonasi usein ja aina juostessani lenkin ohitsesi katson sinne viidennen kerroksen parvekkeelle. Ranskalaiset pastillit ja keksivohvelit ovat painuneet pienen mimminkin muistoihin. Sinun pastilleina niitä edelleen ostetaan.

Kiitos niistä lapsuuden kesistä mökillä. Mökillä, jonne kokoontui koko serkkukatraamme. Aina meistä huolehdit ja teit sitä maailman parasta ruskeaa kastiketta. Niin ja Färssiä.

Kiitos siitä viimeisestä riisipiirakasta munavoilla. Hoitaja toi sen sinulle iltapalaksi. Sanoit ettei sinulla ole nälkä. Sanoit, että syö sinä Esko se. Sinä tarvitset sitä enemmän.

Te kaikki loitte pienen vaaleatukkaisen pojan elämään turvallisen verkon. Verkon, joka oman perheeni lisäksi on muovannut minusta minut.

Kiitos vielä kerran teille kaikille!

-Esko-

Comments (15)
, , , , , ,

Minä tykkään Mikkelistä!

2.5.2017

Kaupallinen yhteistyö: E2O-blogi ja Sokoshotels

Voiko ystävyys alkaa noin kolmekymmentä vuotta vanhoista lastenhuoneen lehmätapeteista? Kyllä, ystävyys voi alkaa myös näin. Otin puolisentoista vuotta sitten selfien vanhempieni kotoa, omasta vanhasta huoneestani. Taustalla näkyi tämä kyseinen tapetti. Meni hetki ja Olli laittoi Instagramissa viestiä, että mistä tuo kuva mahtaa olla? Tapetti näyttää kaukaisesti tutulta. Tästä asiayhteydestä kävi ilmi, että vanhempieni talo on Ollin isän rakentama ja Ollin lapsuudenkoti. Aikamoinen sattuma ja siitä se homma sitten lähti.

Hommahan lähti myös niin, että huristelimme Ollin kanssa vappuperjantaina Mikkeliin viettämään minilomaa. Hyppäsimme autoon. Olli toimi dj:nä ja minä hoidin ajamispuolen. Matka meni oikein rattoisasti ja saavuttuamme Sokoshotel Vaakunan parkkihalliin olimme molemmat ihan fiiliksissä. Niin kiva olla lähellä ja samalla kuitenkin niin kaukana. Heitimme kamppeet huoneeseen ja lähdimme tekemään ekskursiota Mikkelin keskustaan. Suomalainen pikkukaupunki toreineen ja leppoisine ihmisineen. Eepin grilliltä välipala ja huoneeseen päiväunille.

Visulahden vierailua lukuunottamatta emme olleet suunnitelleet reissuamme lainkaan. Tarkoituksena oli vain syödä hyvin ja ottaa rennosti. Päiväunien jälkeen suuntasimme hotellin yläkerran todella valoisaan saunaosastoon. Siellä me saunoimme ja poreilimme Mikkelin kattojen yllä. Ilta-aurinko paisteli mukavasti kattoterassille, jossa kaksi erikoisella tavalla ystävystynyttä kaverusta kertoili toisille mitä erikoisempia tarinoita. Tarinoiden siirtyessä alakerran Frans & Michelle ravintolan ruokalistaan, oli se lähdettävä tarkastamaan ihan paikanpäälle.

Kuvat puhukoon puolestaan. Ruoka oli aivan tajuttoman hyvää ja kruunuksi kahdeksan minuuttia uunissa ollut suklaakakku. Lusikan murtaessa kuoren sisältä valui lämmintä suklaata vaniljajäätelön sekaan. Herkkumiehille aikamoinen onnistuminen. Tarjoilijamme oli todella ystävällinen ja oli mukava kuulla kuinka he pyrkivät käyttämään Mikkelin ja lähialueiden tuotteita listansa tarjonnassa. Söimme vatsamme niin täyteen, että meinasimme suunnata suoraan huoneeseen ja nukkumaan. Päätimme kuitenkin käydä katsastamassa hotellimme yökerhon ja siellähän sitten jutusteltiin hittibiisien tahtiin aamuyön tunneille.

Aamupalan jälkeen oli vuorossa paikka, jonne pääsyä olin odottanut kuin kuuta nousevaa. Visulahden vahakabinetti. Vahakabinetti oli mahtava kokemus. Rakastan nostalgisia paikkoja. Tämä todellakin oli semmoinen. Niinistön Sauli ja muut valtioiden päämiehet ottivat meidät vastaan ja kierroksellamme törmäsimme mm. Juiceen, Sibeliukseen, Frank Pappaan ja Joel Hallikaiseen. Vahakabinettia voin suositella ihan jokaisen matkakohteeksi. Visulahti, Visulahti, siinä on…Kyllä, lähes jokainen osaa jatkaa biisiä tuosta kohdasta.

Mikkeli, tuo ystävällisten ihmisten tyyssija. Ohessa vielä matkakumppanini Ollin kolmen kohdan yhteenveto reissustamme:

  1. Ihmiset olivat todella ystävällisiä ja palvelu oli joka paikassa erinomaista. R-kioskin tiskiltä, vastaanotosta hotellimme ravintolan tarjoilijaan…
  2. Matkailu avartaa, kun on asenne kohdallaan. Niin ulkomailla kuin kotoSuomessakin. Jotkut tykkää matkustaa yksin, toiset seurassa. Itse olen yli viisikymmentä prosenttia sitä mieltä, että vähintään kaksin aina kaunihimpi.
  3. Irtiotto arjesta takaa usein lyömättömän lopputuloksen.

Kiitos Mikkeli!

-Esko-

// Osa kuvista: Olli Laine //

Comments (14)