Nuotin vieressä on aina tilaa

Tuossa menneillä viikolla olen ollut itseaiheutetusti suoraansanottuna aika m####u ukkeli. Olen järjestänyt itseni olotilaan, jonka lopputuloksen jo lähtökohtaisesti tiedänkin. Liian aikataulutettu elämä ei vaan sovi minulle.

Kognitiiviset toimintoni lähentelivät nollaa ja esimerkiksi eräänä päivänä ajoin vahingossa Helsingin kotiini vaikka piti tulla Hyvinkäälle. Noh, nyt alkaa taas ukko palailemaan normaaliin moodiin ja hyvä niin. Uskoisin, että lauantaina alkavalla lomalla on osuutta asiaan. Tiuskiva ja asioita negatiivisista lähtökohdista lähestyvä Esko ei vaan ole osa minua.

Joten onkin siis aika etsiä niitä lähiaikojen positiivisia, koska ainahan niitä on, ainahan niitä on.

  • Eilinen luokkaretki Tampereelle ja Särkänniemeen. Reissu onnistui täydellisesti ja lasten iloiset ilmeet olivat mukavaa katseltavaa, kuten myös aikuisten. Olen saanut työskennellä aivan älyttömän hyvässä porukassa. Työkavereista on tullut myös vapaa-ajan kavereita. Heille kiitos, että ovat jaksaneet lähes aina hymyillä ja heittää rentoa tarinaa.
  • Vastaanotto tänne Hyvinkäälle, jossa asustelen vielä reilut parisen viikkoa. Aika on mennyt kyllä todella nopeasti. Kiitos, että sain olla osa tätä kaupungin rohkeaa ja uudenlaista kamppista.
  • Tänään treenasimme kevätjuhlaa varten opettajien laulua. Kuvasin siitä Instaan videon. Jotenkin sisäisesti uskoin, että lauluni kuulosti ihan mukiinmenevältä. Kuuntelin videon äänien kanssa ja meinasin pudota polvilleni. Nauroin ääneen, koska tuo uskomukseni meni aika pahasti metsään. Nuotin vieressä on aina tilaa ja sinne minä mahduin ja tulen aina mahtumaan. Kannattaa käydä kuuntelemassa, jos haluaa piristystä iltaan. Kiitos, että uskoin olevani ihan keskitasoinen laulaja.
  • Sauli Niinistönkin nostama Leijona-pelaajan kommentti. ” Jokainen kaveri halusi kentällä, että minä onnistun.” Tuo on kyllä todella hienosti sanottu. Tulen ihan varmasti käyttämään tätä tulevaisuudessa luokkahuoneessa. Voi soveltaa melkoisen moneen tilanteeseen. Kiitos tästä nostosta arvon tasavallan presidentti.
  • Tuplan proteiinivanukkaat. Kolme päivässä menee heittämällä. Aivan mielettömän hyviä.
  • Eihän sitä oikein voi taas käsittää, että jäljellä on kaksi työpäivää. Olen työskennellyt enemmän ja vähemmän koulumaailmassa kaksikymmentä vuotta. Ihan aina se Suvivirsi kolahtaa samalla tavalla.

Jo, joutuuuuuuu armas aikaaaaaaa. (Nuotin vierestä.)

-Esko-

Perjantain vanhat: Nämä sanonnat ihastuttavat ja vihastuttavat

Ja luinpas tuossa eilen Menaisten listauksen suomen kielen ärsyttävistä sanoista. Nahkayksiö, tunteroinen, meikämandoliini, teeppari, voikkuleipä jne, jne. Ihan jeppiskamaa, joten laitetaanpas perjantain vanhaksi seuraava teksti.

/// Eilen vietettiin Eino Leinon päivää. Tuon värikkään ja eläväisen suomalaisen kansallisromanttisen kirjallisuuden isän päivää. Suomen kieli rikastuu jatkuvasti ja ympäröivä maailma muokkaa erinäisiä sanontoja ihmisten puheisiin. En tiedä mitä mieltä esimerkiksi juuri Eino Leino olisi ollut seuraavasta kirjoituksesta. Hienoa on, että kieli rikastuu. Vai, onko se sittenkään aina niin hienoa? Olkoon tämä teksti yhteistyö suomen kieltä rikastuttaneiden isien, isoisien ja nykykielen isien kanssa.

Ai, että. Siellä se masuakki potkiikin äidin omassa pienessä hautumossa. Nämä ovat niitä elämänmakuisia hetkiä. Hetkiä, jolloin tekisi mieli kotiuttaa tuo pieni tuleva sinappikone jo mahdollisimman nopeasti. Viimeiseen asti on säilynyt se suuri arvoitus: Ei ole haluttu katsoa näkyykö siellä ultraäänikuvassa etupylly vai etusaparo? Sillä ei ole mitään merkitystä, ei kertakaikkiaan mitään, koska onhan oman jäkikasvun saaminen niin parhautta, niin parhautta.

Nyt on käsillä hetki, jonka jokainen isä varmasti muistaa loppuelämänsä. Kätilö ojentaa sakset ja on aika katkaista tuon pienokaisen ja äidin välinen ruumiillinen yhteys. Ettei nyt vain sattuis mitään. Huh, hyvinhän se meni. Koska terävät sakset ja ammattitaitoinen henkilökunta. Alkaa valmistautuminen aamuihin, jolloin herää hieman ärrimurrina, koska unet ovat jääneet hieman mitättömiksi. Ajoittain varmasti kiinnostelisi nukkua enemmän. Tämä on vain ajanjakso. Ajanjakso, jonka reunukset aika kultaa myöhemmin. Nopeasti on nämä rakkauspakkauksen ensimmäiset kuukaudet taputeltu.

Ei, vitsi! Kyllä ovat ystävät olleet kekseliäitä. Varpajaislahjaksi olivat tilanneet Maailman paras faija- teepparin. Ristiäisten jälkeen lupasivat vielä hankkia rekisterikilven lastenvaunuihin. Hyvin vedetty, todella hyvin vedetty ystäviltäni. Meni kyllä tunteisiin. Positiivisella tavalla, tietysti. Positiivisia on myös nämä illat. Nämä ovat niin hyggeiltoja. Viltti, levy raakasuklaata. Oma murmeli ja tuo pieni kuukuna vatsan päällä katselemassa televisiota ja ihmettelemässä maailmaa. En nyt oikein itsekään ottanut koppia mistä tämmöiset hommat tulivat mieleeni, joten…

…jätän tämän kirjoituksen nyt vain tähän ja lähden Ruisrockiin. Heinäkuussa postailen hieman leppoisammalla tahdilla, koska lomille lomps!

Miten meni noin niinku omasta mielestä?

Hyvää viikonloppua!!

-Esko- ///

// Kuva: Jere Lehtonen, Lähde: Menaiset, nettiartikkeli 3.4.2019 //