Red Carpet- lippu saatu
Joku varmaankin saattaa muistaa keväisen yhteistyön, jonka tein yhdessä Hyvinkään kaupungin kanssa. Muutettiin kollegani Natan kanssa asustelemaan kaupunkiin kuukaudeksi. Kampanja sai paljon näkyvyyttä. Oli juttuja Maikkarilla, Ylellä ja käsittelipä Helsingin Sanomatkin lehdessään tätä Suomen ensimmäistä asumiskamppista. Keskiössä pyöri paljon yhteistyöhön uponnut rahasumma. Se oli lähes kaikissa otsikoissa ja sateli minullekin yksityisviestejä, joissa oltiin tuohtuneita, kun käytän Hyvinkään rahoja ja riittääköhän minulle 17500 euroa palkkioksi. Riitti paljon vähemmän ja minua suoranaisesti harmitti, kun nuo rahasummat nousivat itselleni monin tavoin tärkeän kamppiksen keskipisteeksi.
Hyvinkää oli yhteistyö, joka jäi minulla vähän päälle. Olen käynyt kesäkuisen Helsinkiin paluun jälkeen kaupungissa monta ja monta kertaa. Tutustuin tuon kuukauden aikana useisiin ihmisiin, joiden ystävällisyys ja sosiaalisuus jätti minulle todella hyvät fiilikset. Aina heitä tavatessaan tuntuu, että oltaisiin tuttuja jo vuosien takaa. Menneen viikonlopun viettelin jälleen Hyvinkään maisemissa. Hotelli Sveitsistä olin varannut majoitukset jo hyvissä ajoin. Tuo kyseinen paikka on noussut minulle todella tärkeäksi.
Tiedättehän niitä lokaatioita, joihin saapuessa mieli vaan kääntyy hyvälle moodille. Ystävällinen henkilökunta toivottaa tervetulleeksi ja huoneen ikkunasta avautuu näkymä suoraan jylhään mäntymetsikköön. Kulunut viikonloppu oli myös hyvin konkreettinen esimerkki asiasta, josta vähän aikaa sitten kirjoittelin. Kahden elämän mies. Siitä ne oli Eskon elokuun viimeiset päivät tehty.
Perjantaina viettelin aikaa tyttäreni kanssa, jolle myös Sveitsi on jo hyvinkin tuttu ja tärkeä paikka. Hän tuntee osan työntekijöistä ja heidän suhtautuminen (hotellinjohtajaa myöden) pikkusankarin touhuiluun lämmittää sydäntäni aivan älyttömän paljon. Aina kyselevät kuulumisia, leikkivät ja tekevät meidän molempien olosta todella tervetulleen. Kävimme vetämässä niinsanotun vakiokaavan yhdellä variaatiolla. Eli Superpark, illallinen ja kruununa uusi alkanut Vain Elämää- kausi. Vierekkäin sitä katselimme ja napsimme lempparikarkkejamme eli pehmotekohampaita. Itsekin nukahdin Supermarsu- äänikirjaan ennen kymmentä.
Lauantaina aamiaisen jälkeen oli edessä tuttu moottoritie kohti Tamperetta ja reissun jälkeen kurvasin takaisin Hyvinkäälle ja Sveitsiin. Sain vieraakseni Helsingistä hieman varttuneemman yökaverin, jonka kanssa lähdimmekin nauttimaan Red Carpet- elokuvafestivaalin konsertista Villatehtaalle. Ennen Ollin saapumista kävin yksin kävelemässä hotellin viereisessä metsässä. Siinä oli hyvä puhdistella ajatuksia ja kääntää pää siitä vastuullisesta isäroolista sinne punaisen maton juhlahumuun. Ihan hyvin onnistui.
On myös ensiarvoisen tärkeää, että elämässäni on Ollin kaltaisia ystäviä. Hänen kanssaan ei parisängyn jakaminen tunnu yhtään oudolta. Hänen kanssaan viihdyn yksinkertaisesti aivan mielettömän hyvin. Hänen rauhallinen luonteensa tasoittaa juuri sopivasti tätä ajoittain hieman levotonta mieltäni. Olemme ihmisinä hyvin erilaisia ja se varmasti onkin yksi ystävyytemme kulmakivistä. Sielläpä kaverukset tanssahtelivat aamuyön pikkutunneille ja oli mukava nukahtaa tämän hieman suuremman Supermarsun tuhinaan.
Kiitos Hyvinkää jälleen kerran, kiitos Pena (sydämellinen savolainen) lipuista sekä Sveitsin poppoo miellyttävistä hetkistä. Tulemme taas!
-Esko-