Ikäkriisikö muka?

F muistaa, äiti sekä isä muistaa, setä laittaa aina tekstiviestin ja Zuckerberg muistaa varmasti. Vaikka ne “fasettelut” eli Facebook-onnittelut ovat niinsanottu klassikko. Hyvältä ne silti aina tuntuvat, ihan jokainen onnittelu. Mukava huomata, että nekin kaverit, joiden kanssa ei ole juuri missään tekemisissä käyvät seinälleni ne onnittelut kirjoittamassa. Tänään tulee taas yksi vuosi lisää mittariin ja ensi vuonna pidän kyllä isot pilleet. Täytyyhän sitä tasakymppejä juhlistaa.

En ole ikinä kokenut minkäänlaista ikäkriisiä. Ikää tulee väistämättä ihan jokaiselle meistä, halusi tai ei. Ryppyjä ja juonteita on elämä jo kasvoille jättänyt ja karvat ovat alkaneet kasvaa niistä eitoivotuista paikoista. Mitäpä niitä murehtimaan. Olen saavuttanut elämässäni asioita, joista olen nuorempana haaveillut. Toki jotkut asiat olisivat voineet mennä vähän eri käsikirjoitusten mukaan, mutta elämä on tässä ja nyt. Minulla on lapsi, vakituinen työpaikka, oma asunto ja sydänkin pomppii kiivaammin kuin aikoihin. Fyysinen kunto on kuin 20-vuotiaana ja juttujen taso pyörii ajoittain siellä 19-vuotiaan tasolla, joten siitäpä se sitten muodostuu.

Musiikki on hyvä tapa käydä läpi menneitä vuosia elämässäni. Musiikki ja tuoksut jättävät usein vahvoja muistijälkiä. Tuoksuja on vaikea ruudun toiselle puolelle välittää, joten laitetaanpas tänne pienoinen biisikavalkadi merkittävistä lauluista elämäni varrelta. Satunnaisessa järjestyksessä tulee. On lapsen syntymää, parhaiden ystävien yhteisiä retkiä, urheilusaavutuksia, teini-ikää, vajoamista, irtautumista, iloa ja vaikkapa mitä.

Mukavaa ja aurinkoista viikonloppua!!

-Esko-

// Kuvat: Pasi Salervo //

We love lastenjuhlat!

Mitäpä sitä keksimään pyörää uudestaan, kuuluu jo hieman kulunut sanonta. Eilen kotonamme vietettiin pikkumimmin seitsemänvuotissynttäreitä. Teemana toimi jo kerran lämmitelty ja hyväksi todettu: Vain elämää. Uusi kausi oli jo kerennyt pyörähtämään, joten pöydän ääressä istui tällä kertaa uudet kotimaisen musiikin kiintotähdet. Sanni, Chekkonen, Kokkolan Kaija sekä Jenni Vartiainen tulkitsivat hienosti toistensa kappaleita. Biisejä oli harjoiteltu jo etukäteen ja kyllä Jennin esittämä Keinu keräsi suurimmat desibelit.

Työssäni uusi opetussuunnitelma korostaa oppilasta ja hänen rooliaan aktiivisena toimijana. Näillä synttäreillä lapsi ja lapset olivat aktiiivisina toimijoina. Kun uskaltaa antaa lapsille mahdollisuuden toteuttaa itseään. He todella pystyvät siihen. Sen on huomannut usein työpaikalla. Eilen sen huomasi kotona. Vähän joutui toppuuttelemaan niitä villeimpiä ideoita, mutta muuten nuo pikkusankarit olivat itse juhlien arkkitehteinä.

Ensimmäisissä Vain Elämää-juhlissa en saanut edes mennä toiseen huoneeseen, koska en osaa olla laulamatta. Enkä saanut nytkään. “Isi, sun laulu ei ole kaunista.” Ilta huipentui vielä autolenkkiin Munkkiniemen hienoissa maisemissa. Tämän olin Kaija Koolle aiemmin luvannut ja lupauksethan täytyy pitää.

Tälläkään kertaa en tilannut pihalle pomppulinnaa. Tälläkään kertaa en varannut erikoislupaa ilotulituksiin. Tälläkin kertaa kakku oli Prismasta ja sankarin “tuunaama”. Kutsuvieraslista ei ollut ihan niin kattava kuin itse herra Niinistöllä. Pieni oli kaunista ja jälleen kerran juhlissa oli tärkeintä iloiset ilmeet, lopuksi leikitty hellyyttävä ystävyysleikki ja vaihdetut halaukset. Ystävyys on hieno asia, isoilla ja pienillä.

We love lastenjuhlat ja kyllähän kunnon bileet piristää!! Näistä tuli traditio.

-Esko-

Tsekkaa myös: WE LOVE JOULUHESA, WE LOVE MUMMOLA, WE LOVE KESÄHESA