Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Browsing Tag

tattoo

, , , ,

Uusi tatuointi

25.1.2018

Varasin jo viime vuoden puolella itselleni tatuointiajan. (Vanhempani, älkää nyt vetäskö niitä kahveja väärään kurkkuun. Olen jo sen ikäinen, että tiedän kyllä mitä elämälläni teen.) Isä ja äiti eivät varsinaisesti ole mitään tatskojen suurimpia ystäviä ja nähtyään ensimmäisen kuvani taisi sitä seurata noin kolmen viikon puhumaton jakso. Aika parantaa ja nyt he ovat asian kanssa toivottavasti jo melkoisen sinut. Tavoitteenani on hieman täytellä tuota oikeaa kättäni. Aika minulla on vasta huhtikuussa ja en vielä ihan tarkalleen tiedä mitä minä sinne oikein laittelisin?

Tällä hetkellä vasenta kättäni koristaa maatuska, josta olenkin jo kirjoitellut. Oikeassa kädessä on ankkuri ja merenneito, tuostakin on jo tullut tarinoitua. Paljon on tullut tarinoitua myös elämästä. Ja jollain tavalla haluan uudessa kuvassani symboloida sitä kuinka elämä aina loppujen lopuksi voittaa. Tapahtuipa mitä tahansa, niin uskoa hyvään ei saisi koskaan unohtaa. Ei, älkää säikähtäkö. Suunnitelmissani ei ole ikuistaa iholleni vaaleanpunaisia laseja tai laineilla kelluvia lemmenlaivoja. Suunnitelmissani olisi ikuistaa iholleni jotain visuaalisesti kaunista, merkityksellistä ja kestävää. Niin, siis onhan lemmenlaivakin semmoinen, mutta varmasti ymmärsitte.

Kaikki tatuointini on tehnyt sama heppu. Ystävä Lahdesta yli kahdenkymmenen vuoden takaa. Hänen kanssaan on niin helppo lähteä työstämään näitä projekteja. Lähettelen aina aluksi jotain idea-aihioita ja Juha alkaa siitä sitten suunnittelemaan. Aina olemme päässeet haluttuun lopputulokseen, joka näin tatuoinnissa on ihan hyvä asia. Katsotaanpa siis mitä tällä kertaa saadaan aikaiseksi.

Kirjoituksen kuvat eivät liity aiheeseen millään tavalla, koska eihän minulla ole mitään hajua vielä tulevasta kuvastakaan. Heh, kylläpä olenkin nokkela. Ehkä parempi lähteä vielä tuulettamaan päätään iltalenkille.

-Esko-

// Kuvat: Antti Sihlman //

Comments (2)
, , , , , ,

Eskon tatuointitarinat: Viimeinen otos

15.6.2016

20160603_121932000_iOS 1

Nyt otan tatskan, en uskalla, No nyt otan tatskan, en uskalla. No nyt todellakin otan tatskan, en uskalla. Tätä arpomista suoritin varmaankin noin viitisen vuotta. Ystäväni kyllästyivät tähän jahkailuuni ja päättivät yllättää minut kolmekymppisteni kunniaksi. He keräsivät minulle kolehdin ja varasivat ajan lahtelaisen ystäväni tatuointistudioon. Nyt otan tatskan, se on uskallettava.

Tämä oikeaa käsivarttani koristava tatuointi on ensimmäinen, jonka olen ottanut. Kavereiden kolehti oli sen verran iso, että se oli otettava samantien kunnon kokoinen kuva. Hahmottelin ja pyörittelin ideoita päässäni. Meriaiheinen oli koko ajan tausta-ajatuksena. Päädyin merenneitoon, koska se koristaa myös Päijät-Hämeen vaakunaa. Eli yhteys juuriini säilyy tätä kautta. Merenneito olkoon myös kunnianosoitus kaikille naisille. Naiset ovat niin tärkeitä. Ilman heitä ei olisi onnea, eikä toisaalta suruakaan. Japanilainen tyyli toimii mielestäni hyvin ja värikkäät kukat tuovat kuvaan toivottua syvyyttä.

Tatuointi tehtiin kahdessa osassa. Tuo Hauiksen sisäosa tehtiin myöhemmin ja tuohon sain idean Duudsoneiden HP:ltä. Näin aikanaan Ilosaarirockissa hänen lumihiutaleensa ja olin samointein myyty. Tuo toimii. Kysyin, voinko ottaa samantyyppisen ja sehän passasi. Pitäähän täällä pohjoisen pallon puoliskon pojalla olla kädessään muistutus talvesta ja täällä vallitsevista olosuhteista. Ja hiutale on myös visuaalisesti kaunis.

Niin ja se äitini ilme tämän ensimmäisen tatuointini jälkeen. Huh. Ei taidettu puhua kolmeen viikkoon.

Aurinkoa!

-Esko-

P.S. Nyt on kaikki tatuointini esitelty. KATSO, KATSO. Vähän polttelis ottaa jo lisää…

P.P.S Käykäähän katsomassa oletteko voittaneet kesän kuumimman kassin. Saisin kassit matkaan…

Comments (7)