Sunnuntaina marssimme uimaan lempiuimahalliimme Hollollaan. Siellä punatiilisen kahvion seinässä silmääni iski iltapäivälehden lööppi, joka käsitteli digideittailua. Kuinka digideittailu on mullistanut puolison etsinnän. Vain yli-ihminen kelpaa. Tästähän minäkin olen täällä kirjoitellut, että ihan höpöksi on mennyt, itsellänikin. Vai, että yli-ihminen. Ei, ei todellakaan tarvitse olla. Ihan hyvin riittää että…
…lauluääni on kuin Jenni Vartiaisella. Ukulelen säestyksellä voisi aloittaa ne sunnuntain hitaat aamut.
…on Tarja Halosen hillittyä huumoria, Linda Liukkaan innovatiivista älykkyyttä ja Niina Lahtisen räväkkyyttä.
…rakastaa kesäisiä festivaaleja.
…ei aloita joulunviettoa vielä lokakuun puolessa välissä.
…syö kalkkunanakkeja kylmänä. Suoraan paketista.
…silittää ohimennessään. Siis minua…
…siivoaminen hänen kanssaan tuntuu juhlalta.
…niin ja tiskaaminen, käsin.
…ei laita pakasteita pieneen pussiin.
…tulee lasten kanssa toimeen, heittelee kauppakeskuksissa kärrynpyöriä ja seisoo päällään lukiessaan iltasatua.
…ymmärtää todella huonoa huumoria.
…antaa lainata kasvorasvojaan, yövoiteitaan ja pari kertaa kuukaudessa kuorivaa naamiota. Kruunuksi asettaa ne kylmät kurkkusiivut virkistämään jo hieman väsynyttä silmänympärystä.
…juoksee ja tekee burbee-hyppyjä olohuoneen matolla ennen lauantaisaunaa.
…juhlan jälkeen varaa jääkaappiin keltaista jaffaa, mustikkakeittoa ja Gainomaxeja.
…on ihan h######n hauska ja hyvä tyyppi.
Niin, itsehän olen keskituloinen ja raihnainen luokanopettaja. Täytyisikö ottaa tuo etukäsite yli pois ja todeta, että kyllä ihan vain ihminen riittää. Normaali ihminen.
-Esko-
// Kuvat: Markus Suntila //