”Noilla on kyllä todella hyvä meininki.” Näin mietiskelin, kun olin juuri nähnyt Rasmus-yhtyeen esiintymisen Hyvät, Pahat ja Rumat-keskusteluohjelmassa. Vetivät biisin Myself ja solisti Laurilla oli Black Flysin sininen lippapipo päässänsä. Tuo samainen sininen lippapipo kulkeutui jostain ihmeen kautta silloisen parhaan ystäväni päähän. Olin kateellinen. Tuon silloisen parhaan kaverini ja muutaman muun hyvän ystäväni kanssa saimme juuri noihin aikoihin idean. Perustetaan bändi. Ja sitten me perustimme bändin.
Bändin, jonka nimeksi valikoitui Hobgoblin. En ihan tarkkaan muista mistä nimen keksimme. Enkä kyllä ihan tarkkaan myöskään muista miksi tuo bändimme nimeksi valikoitui. Ensimmäinen bändikämppämme sijaitsi vanhempieni yläkerrassa, minun huoneessani. Parkettilattiassa on edelleen basarin pedaalista tullut noin kymmenen sentin naarmu. Matolla olen yrittänyt peittää, mutta eiköhän äiti ja isä ole sen jo huomannut. Itse en osaa soittaa mitään, joten minusta tuli yhtyeemme solisti. Musiikkityyliksemme valikoitui jenkkityylinen hardcore-punk. Meininki oli tiukkaa ja lavalla pompittiin, hypittiin ja kohkattiin.
Bändimme perustamisen aikoihin Suomessa vallitsi vahvana eräänlainen alakulttuuriaalto. Oli paljon keikkoja, keikkojen järjestäjiä. Oli aktiiveja, jotka toimittavat erinäisiä julkaisuja. Toinen Vaihtoehto ehkä näistä tunnetuimpana. En tiedä miten vahva tämä skene on nykypäivänä, tietääkö kukaan? Teimme keikkoja jonkinverran ympäri Suomenmaata. Keikkareissut olivat kyllä ikimuistoisia juttuja. Ystäväni punaisella Opel Corsalla huristelimme. Ajoittain oli Marshalin vahvistimet sylissä. Ajoittain bassorummut ja lattiatomit.
Bändiajoilta mieleen jääneitä kommelluksia:
- Osallistuimme useampiin bändikilpailuihin. Ääni ja Vimmassa tuomareiden kommentit olivat seuraavanlaisia: ” Basisti ja rumpali soittavat jämäkästi. Kitaristit OK. Laulaja voisi olla terhakampi. Huuto käy vähän puuduttavaksi.” – Ilkka Mattila “Hyvä äänivalli. Voimaa on.” – Rehtori Heko “Näytti paremmalta kuin kuulosti. Vaikea olla Rage against the machine. Kuitenkin hyvä yritys.” – Jesu Hämäläinen, YÖ-yhtyeestä
- Bongasin aikoinaan Rumbasta ilmoituksen Hotelli Avionissa Haagassa järjestettävästä bändikisasta. Paikalla oli kaksi bändiä. Minerva ja me. Paikalla ei ollut ketään muuta. Me olimme Minervan yleisö ja he olivat meidän. En tiedä kumpi tämän bändikisan voitti. Ratkaisematon tasapeli, koska ei ollut edes tuomareita katsomassa.
- Järvenpään A-festareilla nukuin soutuveneessä (rannalla) päikkärit ennen keikkaamme.
- Eräät bänditreenit keskeytyivät, koska alakerran autokorjaamossa syttyi tulipalo. Ei henkilövahinkoja.
- Ensimmäisen keikkamme soitimme Lahden Torvessa. Samalla keikalla soitti muuan Hullu ukko ja kotiteollisuus. On tämä yhtye menestynyt hieman meitä paremmin. Hynynen oli kalju.
- Yksi kappaleistamme kulkeutui jotain kautta saksalaiselle kokoelmalevylle. Se oli hieno hetki.
Se oli myös hieno hetki, kun pääsimme Rasmuksen lämppäreiksi Lahden Kasisalille. Soitimme kolme biisiä, jonka jälkeen Rasmuksen manageri keskeyttikin keikkamme ja oli päätähtien vuoro ottaa lava haltuun. Tätä ratkaisua en ymmärtänyt silloin, enkä ymmärrä vieläkään. - Tiemme erkanivat, koska valitsin mielummin lukioporukkamme saunaillan, kun bändimme keikan. Motivaatio-ongelmista kärsinyt solisti sai lähteä, ymmärrettävistä syistä.
Ja, mistäkö nämä bändihommat nyt yhtäkkiseltään tulivat mieleeni. Olin pikavisiitillä vanhemmillani hakemassa tarvikkeita F:n organisoimiin perjantaisiin Vain Elämää-juhliin. Äitini on todellinen hamstraaja ja kätköistä löytyi kansio, johon olin taltioinut kaikki liput ja laput bändiajoiltamme. Ne olivat hienoja aikoja ja edelleen olen hyvä ystävä noiden heppujen kanssa. Siis comebackia odotellessa.
Vitsi, kun en voi laittaa tänne ääninäytteitä biiseistämme. Siellä oli huippumeininkiä, vaikka itse sanonkin.
Getting stronger!!
-Esko-
Pitkästä ja pitkästä aikaa sisustushommia. Monella on varmasti tällä hetkellä lomat päällä ja silloinhan on hyvä toteuttaa niitä pieniä kodinmuutostöitä ja sisustella asuntoon jotain pieniä erikoisuuksia. Itselläni sisustuskärpänen on lentänyt sähköiseen kärpäslätkään ja näinollen esittelenkin lipaston, jonka olen hankkinut jo kuukausia sitten. Ja, onneksi hankin. Tuo sopivan ja mielestäni tyylikkään lipaston löytäminen oli yksi vaikeimmista ostoksista tänne minikaksiooni. Kiersin Vepsäläiset, Ikeat ja surffasin nettikaupat moneen kertaan. Aina oli jotain vikaa. Liian leveä. Liian pieni. Liian matala. Liian väritön, hajuton ja mauton.