Olipahan niin rentoa olla kaksi päivää vanhemmilla tekemättä yhtään mitään tähdellistä. Sai mennä valmiiseen ruokapöytään, olla vaan ja nauttia. Tavoitteeni Lahti-reissuni suhteen täyttyi täydellisesti. Lepoa, perhesuhteiden vaalimista ja paljon urheilua. Kelikin oli mitä mainioin ja vanhempieni takapiha on yksi parhaista paikoista nauttia kevätauringosta. Siellä minä istukelin monta tuntia ja sain jo hieman väriä kalpoisille kasvoilleni. Oli ajoittain jopa niin kuuma, että joutui vaatetta vähentämään.
Veljeni oli myös perheineen paikalla ja kolmevuotias kummityttöni toi mukanaan hyvää säpinää sekä touhuilua. Ruoka oli jälleen kerran todella maukasta ja ei sen syömisessä paljoa säästelty. Eikä pääsiäisenä tarvitsekaan. Tein parina päivänä todellista nostalgiatrippiä. Kaivelin esiin vanhoja valokuva-albumeita, koripallomuistoja sekä erinäisiä äänitteitä. Äänitteistä löytyi myös omaa musiikillista “talenttiani.” Cd-levypinojen alta tuli esiin kaverini kanssa neljätoista vuotta sitten hienoisella huumorilla äänitetty rap-biisimme. Kesähitti nimeltään: Kuumaa hunajaa. Tästä joku saattoi ottaa pienet maistiaset tuolta Instastoriesini puolelta.
Kokoonpanomme koostui kahdesta Eskosta ja yhtyeemme olikin nimetty Kajjmaroscaksi. Oma taiteilijanimeni oli Mc Käteinen. Kaikkea sitä on tullut tehtyä. Vaikka minä ja musiikki ei ole ehkä se paras yhdistelmä. Niin ja olihan siellä myös lukion kolmannella luokalla äänittämämme brittipop-projekti, Vincentin levy. Olin yhtyeessä nimellisesti basisti. Studiossa bassoon en kyllä edes koskenut, koska en sitä osannut soittaa. Tahtotila oli kovempaa kuin taito. Kielet kyllä osasin alakoulun musaopen muistisäännön turvin. Eskon Auto Datsun G. E-A-D-G.
Pitäisiköhän laittaa nuo musiikilliset ansiot ihan julkiseen jakeluun? Öö, en tiedä. Pääsiäinen senkun jatkuu ja se on just hyvä.
-Esko, Mc Käteinen-
