Herra opettaja vs. Ansa Kynttilä

Tänään se ratkeaa. Putouksen sketsihahmokilpailun voittaja. Oikeastaan ensimmäistä kertaa olen Putouksen historiassa seurannut kyseistä sarjaa edes jollain tasolla aktiivisesti. Toki Samppa Linna, Harjakainen ja muutamat muut ovat tulleet tutuksi. Samppa Linna on muuten tähän asti ollut ehdoton suosikkini. Tuo turkulainen herrasmies oli kova ukkeli. Tänä vuonna finaalissa on kaksi hyvin erityyppistä hahmoa. Pinkkiin tutuun pukeutunut Tanhupallo ja helmiavainnauhalla varustettu opettaja Ansa Kynttilä.

Nämä kaksi ovat kyllä paikkansa finaalissa ansainneet. Rimpuileva mamma Kikka Vaara ei jaksanut maissinaksuillaan finaaliin. Duunarin askel ei kantanut Bjarnea riittävän pitkälle. Mallu Jasmiinasta jäi mieleen sama asia, kuin kaksivuotiaalle kummitytölleni, sillä on makkara päässä. Anime-maailmasta en ole ihan kärryillä, edelleenkään. Tuija Erosella oli hetkensä. Baseball-häkissä hän symbolisesti tuhosi erotavaroita. Mariskoolit saivat kyytiä ja ei sitä Hästensin sänkyä saa millään jaettua tasan.

Tanhupallo, joka jo ensimmäisessä jaksossa ilmoitti miksi seisoo lavalla nalletossuissaan. Kukaan ei häntä huomaa, koska aikuiset kotona vain katselevat älylaitteitaan. Nyt hänet on huomannut miljoonat ihmiset. Hänen perheessään tapahtuu, johon hän toteaa usein lapsenomaisesti Wau! Kiti Kokkonen lähestyy arkoja asioita lapsen suun kautta, onnistuneesti. Vahva mielikuvitus kantaa. Sen avulla voit viiden minuutin sketsin aikana matkustaa Pariisin kautta New Yorkiin. Ja taitaa karvamato olla tällä hetkellä aika korkealla kuumimmat lelut- äänestyksessä. Ei niiden aina tarvitse välkkyä, loistaa ja puhua kuudella kielellä.

Ansa Kynttilä ei aluksi minua sytyttänyt. Ajattelin, että nyt on haettu kaikkien opekliseiden kautta mukamas hauska Birkenstockin klassikoilla asteleva pedagoogikko. Tämä opettaja olikin sitten todella erikoinen. Tai no erikoinen. Ansaa esittävä Ernest Lawson on itsekin toiminut alakoulun luokanopettajana ja se ainakin itselläni lisää mielenkiintoa hahmoa kohtaan. APAPPAPPAA on hyvä hokema, koska huomaan itsekin tuota käyttäväni. Siis ilman Putoustakin. Onneksi en ole juuri muita yhtäläisyyksiä opetuksessani hänen kanssaan löytänyt. Kenenkään linnunpöntöllä en ole saunaa lämmittänyt.

Viime lauantain jaksossa käytiin läpi Ansan vaiheet tähän pisteeseen. Innokkaalla pikkutytöllä oli hieman kyseenalainen opettaja. Silti tämä innokas pikkutyttö halusi opettajaksi ja toteutti haaveensa. Ensimmäisinä työpäivinä ei sitten mennytkään ihan nappiin. Päälle lensi paperia, lentopalloja ja norjalainen kirjolohi. Ei auttanut edes villasukasta askarreltu draamapedagogiaolento, jolla hän oli suunnittelut opettavansa matematiikkaa. Sitten tapahtui jotain ja syntyi Ansa. Tuon uudelleensyntymisen jälkeen sitä pohti, että itsekin tekee tärkeää työtä. Sen usein unohtaa siellä luokassa, että alakoulun opettajaa saatetaan muistella vielä kiikkustuolissa.

Saapa nähdä muodostaako Ansa Kynttilä positiivisen vai negatiivisen piikin opettajankoulutusyksiköiden hakutilastoihin? Ainakin opettajien pikkujouluissa Ansa olisi varmasti haluttu esiintyjä.

Kuka oli teidän suosikkinne? Vai jäikö katsomatta koko Putous?

-Esko-

Jätkä on rautaa, vai onko?

Kaupallinen yhteistyö: Suomen Blogimedia ja Sana-Sol

Vuonna 2006 Kajaaniin on muuttanut juuri opettajaopintonsa aloittanut nuorehko mies. Hän marssii terveystarkastukseen ja sormenpäästä napataan pieni tilkka verta ja mitataan hemoglobiiniarvot. Ja nehän ovatkin jopa hieman yllättäen todella alhaiset. Nuorehko mies ihmettelee, jotta mistäköhän semmoinen mahtaisi johtua? Paljon hän urheilee ja syö suhteellisen normaalisti. Tuosta hetkestä lähtien olen kiinnittänyt huomiota riittävään raudan saantiin ja vuosittain syön ylimääräisiä rautavalmisteita kuuriluontoisesti.

Vuonna 2014 Helsingin kaupungin työterveyteen marssi jo muutaman vuoden kokemuksella varustettu luokanopettaja. Hänelle tehdään perusteellinen tutkimus, jossa mitataan myös ne hemoglobiiniarvot. Aikuinen mies ihmettelee, että kaikki muut ovat kunnossa, mutta hemoglobiini on jälleen alhainen. Ei hälyyttävällä tasolla, mutta ihan siellä viitearvojen (miehet 134-167) alarajoilla. Itselläni taisi olla jossain 130 paikkeilla. Paljon hän edelleen urheilee ja syö suhteellisen normaalisti.

Olen kokeillut nestemäistä rautaa. Olen kokeillut rautatabletteja, niitä ei vatsani ole oikein kestänyt. Muutama vuosi sitten sain ystävältäni vinkin, että kokeilen pureskeltavia rautatabletteja. Näitäkin kokeilin ja lisäksi napsin päälle vielä C-vitamiinivalmisteen. C-vitamiinin, kun on todettu parantavan raudan imeytymistä. En ole kokenut itseäni koskaan mitenkään megauupuneeksi. Tai olen ajoittain, mutta se uupumus on johtunut ihan jostain muista kuin hemoglobiiniarvoista.

Sana-Sol- yhteistyön tiimoilta minulla oli mahdollisuus tutustua itselleni ihan uuteen pureskeltavaan tuotteeseen. Sana-Sol Rautaan, joka sisältää myös C-vitamiinia. Näin hauskasti sanottuna, kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Aikaisempi kokemus pureskeltavasta tabletista ei ollut hirveän suuri kulinaristinen kokemus, mutta nämä tällä hetkellä käytössä olevat tuotteet maistuvat hyvältä. Ei ne nyt ihan Vitanallejen tasolle pääse, mutta miellyttävä appelsiininen maku niistä suuhun tulee.

Tämä Sana-Solin yhteistyö oli tärkeä. Löysin uuden tuotteen ja löysin itseni taas pohdiskelemasta omaa terveyttäni. Syön tämän meneillään olevan purkin tyhjäksi ja varaan ajan verikokeisiin. Toivon, että arvot ylittävät kirkkaasti Suomen maanteiden korkeimman kesänopeusrajoituksen. Toivon, että tämä tuote olisi nyt se, joka löytäisi lopullisesti paikkansa siellä minun lisäravinnelaatikossani.

Kesäksi rautaiseen kuntoon!

-Esko-