Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
, , , , ,

Miksi opettaja?

17.1.2018

Opettajuudesta olen jonkin verran kirjoitellut. Luetellut ammattini hyviä ja huonoja puolia, lainaillut kandin työtäni opettajan roolimalliodotuksista ja onpas lapsenikin todennut minun olevan se yksinkertainen herra opettaja. Enpäs muista olenko kuitenkaan tarkemmin avannut tietäni, kuinka silloin vuosia ja vuosia sitten päädyin tälle alalle. Kahdeksantoista vuotta, siis kahdeksantoista vuotta olen kohta ollut tekemisissä koulumaailman kanssa. Opiskellut toki välissä, mutta lähes kaikki työpaikkani ovat liittyneet enemmän tai vähemmän ihmisten kohtaamisen ja koulumaailmaan. Se on muuten melkoisen pitkä aika. Monta koulunpihaa ja liukumäkeä on tullut nähtyä.

Näihin aikoihin varmasti moni pohdiskelee tai on varmasti jo valintansa tehnyt, että minneköhän sitä lähtisi opiskelemaan? Minne ne hakupaperit postittaisi? Alkava kevät se on jännittävää ja myös tulevaisuuden kannalta hyvin merkityksellistä aikaa monen nuoren tai vanhemmankin ihmisen elämässä. Itse ne silloin aikoinaan Kajaanin jo lakkautettuun opettajankoulutusyksikköön postitin ja tästä ratkaisusta olen todella kiitollinen. Korkeakoulututkinto on taannut minulle vakituisen viran luokanopettajana, joka on nyky-yhteiskunnassa ainakin minulle erittäin merkityksellinen asia. Työnkuva on vuosien varrella muuttunut ja tulee varmasti muuttumaan jatkossakin. Täytyy yrittää pysyä menossa mukana.

Miksi opettaja? Ennen armeijaa hakeuduin ystäväni kanssa työvoimatoimiston kautta työelämävalmennukseen, (tai en ihan tarkalleen muista millä nimellä sitä kutsuttiin.) Ystäväni meni enonsa leipomoon ja minä päiväkotiin Lahdessa. Päiväkodissa sain ensimmäisen kipinän lasten kanssa touhuamiseen. Leikin. luin, puin ja ainakin kerran taisin hieman ummistaa silmiäni ”nukkarin” keinutuolissa. Päiväkodinhenkilön oli aika siirtyä asepalvelukseen ja ratsumies Kyrö sai puhelun ystävältään juuri kotiutumisen kynnyksellä. Hän kysyi kiinnostaisiko minua koulunkäyntiavustajan tehtävät silloisessa lievästi kehitysvammaisten koulussa? Ja kyllähän minua kiinnosti. Kaksi vuotta vierähti autistisen pojan henkilökohtaisena avustajana. Ne olivat todella opettavaiset ja mukavat työvuodet.

Kehitysvammaisten kanssa työskentely oli antoisaa työtä ja noihin aikoihin hakeuduimme ystävieni kanssa kesäisin mukaan myös heille järjestettyyn leiritoimintaan. Kymmenisen vuotta tein aina kesäisin aikuisten kehitysvammaisten liikuntaleirejä Pajulahden urheiluopistolla. Tekisin varmasti edelleenkin, mutta harmittavasti näitä leirejä ei enää järjestetä. Hain noihin aikoihin Joensuuhun erityisluokanopettajankoulutukseen, mutta ne ovet eivät minulle koskaan auenneet. Onnekseni tuolloin opettajankoulutuksen haussa sai lisäpisteitä työkokemuksesta ja avoimessa yliopistossa suoritetuista opinnoista. Vuodet koulunkäyntiavustajana ja suoritetut erityispedagogiikan- sekä kasvatustieteen perusopinnot helpottivat taivaltani kohti kasvatustieteen maisterin tutkintoa.

En tiedä olisiko lukupääni riittänyt nykyisen Vakava-kokeen läpäisemiseen? Onnekseni minä kerkesin hakea vielä vanhan mallin kautta ja pääsykokeiden vapaaehtoisen liikuntanäytteen tanssisarja osui silloin ihan nappiin. Nappiin menivät myös opinnot Kajaanissa, koska kandivaiheen jälkeen minut hyväksyttiin siirto-opiskelijana Helsingin yliopistoon suorittamaan maisteriopintoja. Tuolloin aloitin tekemään myös enemmän opettajan sijaisuuksia ja koen arvokkaana nuo tehtävät. Tuli käytyä monessa eri koulussa ja tuli nähtyä monen eri koulun toimintamalleja. Vuosien varrella on tullut juotua kahvetta tai teetä ainakin seuraavissa kouluissa. Lahti: Möysä, Kivimaa, Kiveriö, Orimattila: Jokivarren koulu, Hollola: Tiilikangas, Salpakangas Helsinki: Kaisaniemi, Katajanokka, Mustakivi, Munkkiniemi, Paloheinä Vantaa: Pähkinärinne, Rajatorppa…

Siksipä opettaja. Tykkään työstäni. Ja edelleen lainaan edesmennyttä isoäitiäni: ”Osaat olla hienosti lasten kanssa.” Nykypäivänä täytyy osata olla hienosti myös dokumenttikameran, tablettien, Chromebookien, Wilman ja Googlen kanssa. Käyttääköhän kukaan enää kalvotusseja?

-Esko-

// Kuvat: Antti Sihlman //

Comments (17)

You Might Also Like

17 Comments

  • Reply Emilia 17.1.2018 at 19:33

    Lisään vielä älytaulun, mikä tullut vastaan harjoitteluissa 😀 kiva postaus!

    • Reply Esko Kyrö 18.1.2018 at 23:03

      Älytaulu. Sepä se…Itselläni ei tällä hetkellä ole semmoista käytössä. Kivaa harjoittelua Emilia…:)

  • Reply Inkuli 17.1.2018 at 19:47

    Olet kyllä Opettaja isolla O:lla.Isoäitisi sanat osuvat napakymppiin,niin totta!!!Tässä juuri mietitään,että miten me pärjätään ilman Eskoa kohta … Olisi tehnyt mieli kirjoittaa x:n hakupapereihin,että pojan mukana tulee opettajakin 😉 Kiitos jo etukäteen sinulle kaikesta ❤️

    • Reply Esko Kyrö 18.1.2018 at 23:03

      Kiitos Inkuli todella kivasta viestistäsi!…:)

  • Reply Alli 17.1.2018 at 19:49

    Opettajana pääsee myös tekemään konkreettisesti parempaa maailmaa. 😊 On upeaa seurata lasten kasvua ja ajatusmaailmojen avautumista. Kannustaa kaikkia löytämään oman polkunsa.
    Nämä opepostaukset on kyllä kivoja. Tulee samalla mietittyä omaa opettajuutta ja syitä toimia opena. 😊

    • Reply Esko Kyrö 18.1.2018 at 23:05

      Iltaa Alli! Kiva, että tykkäät näistä. Oppilaat on huippuja ja on antoisaa tukea ja auttaa heitä valinnoissaan…:)

  • Reply Heli 17.1.2018 at 22:32

    Lapsen ensimmäisellä opettajalla on suuri merkitys. Toki muistan myös yläasteelta joitakin opettajia, jotka onnistuivat tekemään opettamastaan aineesta (kuivastakin) mielenkiintoisen. Nykytilanne on kyllä haastava opettajille ja aika ei varmaan aina riitä kaikkien oppilaiden kannustamiseen ja kyllähän lahjakkaatkin tarvitsevat huomiota. Hassua kyllä, joka vuosi tulee katsottua minkälaiset pääsykokeet on keväisin tiedekuntaan missä itse aikanaan opiskeli ja mietittyä mitenhän niistä edes enää selviäisi, koska pääsyprosentti on edelleen pieni 😊

    • Reply Esko Kyrö 18.1.2018 at 23:08

      Heippa Heli!
      Jep, kyllähän tämä ammatti on muuttunut melkoisesti jo minunkin ”lyhyen” urani aikana. Itsekin ajoittain tutkailen noita Okl:n tilastoja ja onhan nuo hakijamäärät melkoisen suuria. Onneksi silloin aikanaan pääsin sisään…:)

  • Reply Peeter 18.1.2018 at 14:05

    Näitä sun tekstejä opettajuudesta on kyllä tosi mielenkiintoista lukea. Herää paljon ajatuksia itselläkin ja tulee positiivisia fiiliksiä tulevaisuudesta. nimim. Fuksi ja opettajaopiskelija

    • Reply Esko Kyrö 18.1.2018 at 23:12

      Moikka Peeter!
      Onpa hyvä, että voi antaa positiivisia fiiliksiä. Oikein mukavaa opiskelutaivalta. Ota ilo irti!!…:)

  • Reply Marjo 18.1.2018 at 21:17

    Minä käytän kalvotusseja! Ovat tosi käteviä, kun ykköset harjoittelevat esim. kirjaimia laminoidulle viivastopaperille. Ei tule turhaa paperiroskaa, kun kaiken voi pyyhkiä ja samat alustat käyttää uudestaan. 😁

    • Reply Esko Kyrö 18.1.2018 at 23:14

      Jes, hyvä Marjo! Ja kiitos muuten vinkistä…:) Mukavaa viikonloppua!

  • Reply Hille 18.1.2018 at 22:21

    Kiitos Esko näistä opettajan ammattia ja opettajuutta koskevista postauksistasi – tämä työ jos mikä kaipaa enemmän ennen kaikkea positiivista näkyvyyttä kaiken maailman mediassa maalailtujen Pisa-romahdusten (ja opejenkin romahdusten..) keskellä. Joskus pohdin oman uravalintani (epä?)onnistumista, mutta luot esimerkilläsi uskoa siihen intoon ja paloon, jotka itsenikin alalle toi. Opettajan työstä saa, ja pitää innostua! 🙂

    – viittä vaille valmis luokanope

    • Reply Esko Kyrö 18.1.2018 at 23:18

      Moikka Hille!
      Ole hyvä ja minulle nämä teidän positiiviset kommentit tuovat hyvää mieltä. Kyllähän tämä on ammatti, joka ei mediassa näyttäydy kovinkaan kirkkaissa valoissa. Onhan tämä ajoittain tiukkaakin hommaa, mutta vahvasti ollaan plussan puolella. Tsemppiä loppuopintoihin!!…:)

  • Reply saija 25.1.2018 at 08:41

    Moikka! Tätä sun blogia on ollu niin kiva lukea ja nähä pieni pala sun arkea ja mikä ihaninta, opettajan duunia! Itse tässä samaiselle polulle koittanut jo 2 vuotta ja nyt avoimessa opiskellaan ja keväällä taas VAKAVA koe odottaa🙂 Ihana lukea kuinka arvostat opettajan työtä, mielestäni se on yksi tärkeimpiä ammatteja!

    Iloisia työpäiviä sinne!!

    • Reply Esko Kyrö 25.1.2018 at 23:36

      Moikka Saija!
      Kiitos, onpa kiva kuulla!…🙏 Toivon, että nyt sinulla nappaisi ja pääsisit lukemaan tätä alaa. Koita jaksaa lukea, hyvin se menee!…

  • Reply Herra opettaja vs. Ansa Kynttilä | E2O 10.3.2018 at 14:38

    […] itsekin tuota käyttäväni. Siis ilman Putoustakin. Onneksi en ole juuri muita yhtäläisyyksiä opetuksessani hänen kanssaan löytänyt. Kenenkään linnunpöntöllä en ole saunaa […]

  • Leave a Reply