Todella herkullinen Huawei


Kaupallinen yhteistyö: Suomen Blogimedia ja Huawei P20 Pro

Parisen kuukautta olen päässyt uutta Huawei P20 Pro:ta käyttämään. Lyhyen tutustumisen perusteella haluan ehdottomasti jatkaa tätä hyvin alkanutta suhdettamme. Aiemmin kirjoittelin samaisesta älypuhelimesta hieman fiilisjuttua ja esittelin sillä napsittuja mielestäni melkoisen hyviä otoksia. Nyt onkin aika paneutua tähän uuteen kumppaniini hieman syvällisemmin. Tuo optimaalisesti taskuihin mahtuva ja kaunis käyttöesine kätkee sisälleen niin paljon kaikkea erikoista ja ihmeellistä. 

Tähän törmään lähes aina, kun tutustun jonkin elektronisen laitteen teknisiin tietoihin. Seassa vilisee niin ihmeellisiä kirjainyhdistelmiä, että eihän noista asiaanperehtymättömät voi mitään ymmärtää. LOL, BFF, BTW ovat ainakin minulle huomattavasti tutumpia. Ajattelinkin siis poimia Huawei P20 Pron teknisistä tiedoista muutamia kohtia ja kirjoittaa niitä näin kansantajuisesti omien käyttökokemuksieni perusteella.

NÄYTTÖ:

Koko: 6,1 tuumaa; Tyyppi: OLED;  Väri: 16,7 M-värit;  Resoluutio: FHD 1080 x 2240, 408 PPI

Näyttö on todella selkeä ja kirkas. Näytön koko on oikein miellyttävä esimerkiksi videoita toistaessa tai kuvia katsellessa. Instagramia selaillessa kuvafeedit ja niiden upeat värit pääsevät oikeuksiinsa tarkalla ja suurella näytöllä.

Silmäystävällinen tila helpottaa tämmöistä iltavirkkua ja nykyään asetankin puhelimeni yöpöydälle noin varttia ennen nukahtamista. Laitan Maaret Kallion lukeman äänikirjan ajastimella unisaduksi ja tämä toimii minulle huomattavasti paremmin kuin melatoniini.

PROSESSORI:

HUAWEI Kirin 970 tekoälyprosessori, 8-ydin, + mikrocore i7, 4 x Cortex A73 2,36 GHz + 4 x Cortex A53 1,8 GHz

Cortexista tulee mieleen jokin avaruusalus. Tekoäly on sanana tuttu ja nämä uutuusälypuhelimet sitä käyttävät. Saapa nähdä mihin tekoälyn käyttö vielä tulevaisuudessa menee. Nyt se kulkee mukana jo tuolla pillifarkkujen taskussa. Ei ole puhelimeni vielä kertaakaan jumittanut eikä tiltannut. Erinomaisesti ovat sovellukset ja videot pyörineet.

MUISTI:

6 GB RAM + 128 GB ROM 

Ensimmäinen kannettava tietokoneeni, jolla kirjoitin mm. graduni sisälsi muistia 40 GB. Eikä siitä ole edes kymmentä vuotta. Tuli muuten juuri graduni kirjoittamisen loppuvaiheessa hienoinen paniikki, kun kone ei vain suostunut käynnistymään. Onneksi ATK-taitoinen ystäväni onnistui tiedostot kaivamaan esille ja pääsin pokkaamaan maisterin paperit ajallaan Porthanian pääsalista.

Tässä älypuhelimessa on sisäistä muistia 128 GB. Siis kolme kertaa enemmän kuin ekassa läppärissäni. Ei varmasti tule ihan heti täyttymään. Saa aika monta ruoka-annosta ja täydellistä auringonlaskua kuvata.

TAAJUUDET:

Dual SIM LTE TDD / LTE FDD / WCDMA / EDGE / GPRS

Öö..niin kaksi SIM-korttipaikkaa löytyy.

GPS:

GPS / AGPS / Glonass / BeiDou -navigaatiosatelliittijärjestelmä

Aina olen perille löytänyt. Autolla ja kävellen.

TUNNISTIMET:

G-sensori, valaistustunnistin, etäisyydentunnistin, sormenjälkitunnistin, hallisensori, gyroskooppi, kompassi, värilämpötilamittari

G-sensori, hmm. Eniten itselleni on näyttäytynyt todella nopeasti toimiva sormenjälkitunnistin, jolla tunnistaudun esimerkiksi mobiilipankkiini sekä kasvojentunnistin, joka tietää kuka minä olen.  Erinomaisia innovaatioita, jotka edelleen aiheuttavat itselleni ihmetystä. Älypuhelimessani on sormenjälki- ja kasvojentunnistin. Elokuvissa niitä on vain aiemmin ollut. Joo, juuri niitä vihreitä näyttöjä, joihin ”konnat” etsivät kuumeisesti ratkaisuja.

KAMERA:

Takakamera: Kolmilinssinen kamera:
40 MP (RGB, f/1.8 aukko) + 20 MP (mustavalko, f/1.6 aukko) + 8 MP (kauko-objektiivi, f/2.4 aukko), tukee automaattitarkennusta (laser-, syvä-, vaihe- ja kontrastitarkennus)
Etukamera:
Yksilinssinen kamera:
24 MP, f/2.0 aukko, tukee kiinteää polttoväliä

Tämän älypuhelimen kameraa voi kuvata (heh) vain yhdellä sanalla, paras. Kamera osaa lukea automaattisesti kuvauskohteen. Lauantaina olimme hienossa ravintolassa syömässä ja hieman vaivautuneesti kuvailin suklaakakkua sorbetilla. Kamera tunnisti ja ilmoitti, että kyseessä on ruokakuva. Ei sentään jälkiruoaksi tunnistanut. Laittoi asetukset automaattisesti kohdilleen ja hieno otos tuli. Samoin tekee esimerkiksi sinisen taivaan ja auringonlaskujen kanssa. Kätevää ja amatöörikuvaajalle myös äärimmäisen helppoa.

Etukamera on myös aivan älyttömän hyvä. Onnistuu vaativammatkin selfiet ja esimerkiksi Instan stooreja tehdessä loistava etukamera on suuri etu.

AKKU:

4000 mAh (tyypillinen arvo) 

Ei ole akku kertaakaan loppunut yllättäen. Jos aamulla on sata prosenttia latausta, niin illalla on normikäytöllä noin 70-80 prosenttia jäljellä. Kestää siis todella hyvin.

Minneköhän mahtoivat nuo herkut tuosta kuvausrekvisiitasta hävitä?

-Esko-

Somekohu, somemyrsky, p###amyrsky…

Somekohu, somemyrsky, p###amyrsky ja mitä näitä nyt on. Tasaisin väliajoin näitä myrskyjä tänne meidänkin pohjoiselle pallonpuoliskolle iskee. Siellä turbulenssin keskiössä olevalle ihmiselle ne ovat varmasti todella hämmentäviä tapahtumia. Saa olla melkoisen kivikasvoinen tyyppi jos eivät nuo millään tavalla hetkauttaisi. Tällä viikolla myrsky nousi torstai-illan suorasta televisiolähetyksestä. Siitäpä sitten vierivän kiven tapaan vilisivät Maria Veitolan ja Sara Siepin nimet iltapäivälehdissä, somekanavien keskustelukentissä jne, jne…Keskustelun sisältöä en lähde sen enempää analysoimaan. En koe olevani millään tavalla oikea ihminen siihen.

Itse en ole tuommoisen mittakaavan somemyrskyn silmään joutunut ja toivottavasti en tule koskaan joutumaankaan. Aina joku on jonkun puolella ja eipä taida olla tässä maassa semmoista asiaa, josta ei joku mieltään pahoittaisi. Nämä somemyrskyt herättävät talviuniltaan myös ne kaikista kiivaimmat kommentoijat, jotka eivät sanomissaan näppäimistöään säästele. Aikamoisia juttuja tuolta verkkokalvoille nousee. Olisivatko ihmiset valmiita sanomaan noita asioita kasvotusten? En usko. Niin ja toinen kysymys. Onko noita juttuja pakko minunkaan edes lueskella. En usko.

Itse muistan ne hetket, kun olin valmis kaivautumaan maan alle. Elämän peruspilarit olivat murtuneet ympäriltä ja makailin kyyneleitä pidätellen sängyllä. Siitä sitten lisämausteena oma kuva ja näiden itselleni todella kipeiden asioiden käsittely siirtyi vielä iltapäivälehdistöön. Siinä vaiheessa teki mieli kaivautua niin syvälle, ettei sieltä haluaisi ihan heti edes nousta pois. Onneksi parkettilattia ei tarjonnut kovinkaan suuria mahdollisuuksia kaivautumisiin ja myrskyjä seuraa useimmiten poutasää, kuten edesmennyt upea tulkitsija Kari Tapiokin lauloi. Naamani olen televisioon aikoinani laittanut ja kirjoitan julkista blogia. Se hinta on kai vain maksettava.

Kirjoittelijana tunnistan hyvin aiheet, joihin minun ei kannata edes lähteä ”sörkkimään”. Siksi omasta, aidosta elämästä kirjoittaminen on henkilökohtaisesti minulle kaikista paras vaihtoehto. Joskus siinä tapahtuu enemmän ja joskus vähemmän. Mitenköhän saisi joskus synnytettyä ja puhallettua liikkeelle vastakohtaisen positiivisen somemyrskyn? 

Myrskyn jälkeen on poutasää soi täällä taustalla…

Mukavaa viikkoa!

-Esko-

// Kuvat: Pasi Salervo //