, , ,

Somekohu, somemyrsky, p###amyrsky…

2.9.2018

Somekohu, somemyrsky, p###amyrsky ja mitä näitä nyt on. Tasaisin väliajoin näitä myrskyjä tänne meidänkin pohjoiselle pallonpuoliskolle iskee. Siellä turbulenssin keskiössä olevalle ihmiselle ne ovat varmasti todella hämmentäviä tapahtumia. Saa olla melkoisen kivikasvoinen tyyppi jos eivät nuo millään tavalla hetkauttaisi. Tällä viikolla myrsky nousi torstai-illan suorasta televisiolähetyksestä. Siitäpä sitten vierivän kiven tapaan vilisivät Maria Veitolan ja Sara Siepin nimet iltapäivälehdissä, somekanavien keskustelukentissä jne, jne…Keskustelun sisältöä en lähde sen enempää analysoimaan. En koe olevani millään tavalla oikea ihminen siihen.

Itse en ole tuommoisen mittakaavan somemyrskyn silmään joutunut ja toivottavasti en tule koskaan joutumaankaan. Aina joku on jonkun puolella ja eipä taida olla tässä maassa semmoista asiaa, josta ei joku mieltään pahoittaisi. Nämä somemyrskyt herättävät talviuniltaan myös ne kaikista kiivaimmat kommentoijat, jotka eivät sanomissaan näppäimistöään säästele. Aikamoisia juttuja tuolta verkkokalvoille nousee. Olisivatko ihmiset valmiita sanomaan noita asioita kasvotusten? En usko. Niin ja toinen kysymys. Onko noita juttuja pakko minunkaan edes lueskella. En usko.

Itse muistan ne hetket, kun olin valmis kaivautumaan maan alle. Elämän peruspilarit olivat murtuneet ympäriltä ja makailin kyyneleitä pidätellen sängyllä. Siitä sitten lisämausteena oma kuva ja näiden itselleni todella kipeiden asioiden käsittely siirtyi vielä iltapäivälehdistöön. Siinä vaiheessa teki mieli kaivautua niin syvälle, ettei sieltä haluaisi ihan heti edes nousta pois. Onneksi parkettilattia ei tarjonnut kovinkaan suuria mahdollisuuksia kaivautumisiin ja myrskyjä seuraa useimmiten poutasää, kuten edesmennyt upea tulkitsija Kari Tapiokin lauloi. Naamani olen televisioon aikoinani laittanut ja kirjoitan julkista blogia. Se hinta on kai vain maksettava.

Kirjoittelijana tunnistan hyvin aiheet, joihin minun ei kannata edes lähteä ”sörkkimään”. Siksi omasta, aidosta elämästä kirjoittaminen on henkilökohtaisesti minulle kaikista paras vaihtoehto. Joskus siinä tapahtuu enemmän ja joskus vähemmän. Mitenköhän saisi joskus synnytettyä ja puhallettua liikkeelle vastakohtaisen positiivisen somemyrskyn? 

Myrskyn jälkeen on poutasää soi täällä taustalla…

Mukavaa viikkoa!

-Esko-

// Kuvat: Pasi Salervo //

Comments (2)

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Iida 3.9.2018 at 06:04

    On ikävää että ihmisillä on niin paha olla eikä ketään kenelle purkaa..niin on helppo heittää se pas## sitten kirjaimina ja ananyyminä someen.. Kyllä olisi Kallion ja muiden vastaanotoilla ruuhkaa (on varmasti jo nyt..) jos kaikki huutelijat olisivat valmiina hakemaan apua. Vaatii todella kylmäpäisyyttä että osaa ottaa toisesta sisään ja toisesta ulos- asenteen. Minä en osaisi.
    Onneksi kirjoitat ”vain” itsestäsi..eipäs kun, vitsit että olet rohkea kun kirjoitat itsestäsi! ????????

    • Reply Esko 3.9.2018 at 20:39

      Heippa Iida!
      Vaatii kyllä todella kovaa kylmäpäisyyttä, ei varmasti löydy ihan hirveän monelta…Kiitos, kiva on kirjoittaa!!…:)

    Leave a Reply