Perjantain vanhat: Eroisän joulu

Toivottavasti voisi jonain jouluna kirjoittaa ihan uuden viimeisen kappaleen. Ihan liian helppoa vaan kopioida vanhaa ja vaihtaa vuosiluku. Tämä perjantain vanha viime vuodelta. Hyvällä meiningillä, hyvällä meiningillä. Samalla kaavalla, samalla kaavalla.

/// ”Joulu ei ole päivämäärä. Se on mielentila.” -Mary Ellen Chase- Tämän lainauksen huomasin tänään opekalenterin alareunasta. Lausahdus sopii tähän tulevaan jouluviikonloppuun todella osuvasti. Jo vuosia on lapseni traditioihin kuulunut kaksi peräkkäisinä päivinä vietettävää jouluaattoa, jotta pikkumimmillä on mahdollisuus päästä nauttimaan useiden läheistensä joulutouhuilusta. Se on upeaa, koska pikkutonttu tuo iloa ja jouluista tunnelmaa myös hieman suurempiin sydämiin. Vaikka kokoonpanot ovat tässä vuosien varrella hieman muuttuneet voi olla todella kiitollinen, että tämmöinen traditio on aikoinaan kehitelty ja joulunvietto rullailee samaisella kaavalla.

Eilen myös Kymppiuutisissa puhuttiin aiheesta kuinka jouluaatto saattaa olla se vuoden synkin ja vaikein päivä eroperheissä. Kyllähän se on totta, että juuri jouluaattoon sisältyy niin paljon niitä tuttuja ja yhteisiä tradioita, joihin on vuosien varrella tottunut. Ne vanhat muistot ja haavat saattavat hetkittäisesti repeytyä auki, vaikka arkisissa askareissa ne tuntuvat jo täysin parantuneilta. En ole koskaan ollut mikään suuri jouluihminen, mutta kyllähän oman lapsen jouluinnostus on muuttanut käsitystäni. Usein kuulee sanottavan, että lapset tekevät joulun ja näinhän se ainakin kohdallani on. Se meidän oma, päivää aikaisemmin vietettävä aatto on myös minun jouluaattoni. Lainaan toisen kerran: ”Joulu ei ole päivämäärä. Se on mielentila.

Viime vuonna kirjoittelin suutari-Eskon yksinäisestä joulusta. Se oli Eskon ensimmäinen yksinäinen jouluaatto pitkään aikaan. Tämä aatto on varmasti jo huomattavasti helpompi ja myös tämän jouluaaton vietän vuosi sitten aloitetulla kaavalla. Viimeisen vuosiluvun vaihdoin: ”Esko viettää jouluaaton isänsä ja äitinsä kanssa. Varmasti lepää ja syö. Juoksee pitkän lenkin. Saunoo ja illalla lähtee autoajelulle. Vetää karvahattunsa syvälle päähän ja vie haudalle kynttilän. Sytyttää omaan lapsuudenhuoneeseensa kynttilän. Katselee televisiota ja pohdiskelee kulunutta vuotta. Viettelee jouluaattoa vanhemmillaan. Yksin, mutta onnellisena ja toiveikkaana tulevasta vuodesta 2018.”

Toivottavasti voisi jonain jouluna kirjoittaa ihan uuden viimeisen kappaleen. Ihan liian helppoa vaan kopioida vanhaa ja vaihtaa vuosiluku.

-Esko- ///

Opettajalle omena vai lennot Miamiin?

Virkahenkilön vuosittainen hetki. Taustalla soi rauhoittava musiikki. Edessä kupponen höyryävää kahvia kauramaidolla. Työpöydällä auki Wilman arviointikirjat, luokanopettajan päiväkirjakalenteri, muistiinpanot. Ja aletaanpas hommiin. Niin, tietysti se tärkein meinasi unohtua. Lista oppilaiden tuomista lahjoista.

Jiipee toi puutarhatontun, jonka hatussa vilkkuvat led-valot. Ei ollut pattereita mukana. Laitetaan kasi.

Sinde oli itse leiponut Fortnite-piparin ja askarrellut kortin. Oli haljennut reunasta, kun kuljetti jumppavaatteiden ja matikan kirjan kanssa samassa repussa. Laitetaan kasi.

Tanelta kirjekuori, jossa lennot Miamiin. Toivottelutekstissä hauska yksityiskohta. Mietin pelkkää menolippua. Mitäköhän mahtoi vihjata? Noh, oli siellä paluulippukin. Välilasku Berliinissä, joten ihan kymppiä ei voi laittaa. Laitetaan kasi.

Kantsulta painatettu t-paita. Edessä teksti: Maailman p#####n ope. Selässä: Siis, maailman parhain ope. Hauska. Laitetaan kasi.

Pendiltä kirjekuori. Lahjakortti viikon kylpylälomalle Tallinnaan. Ei sisältänyt aamiaisia. Laitetaan kasi.

Ah, sekaan oli eksynyt myös kollegan antama paketti. Sinitarraa ja valkotaulutussi. Heh, lainasin näitä työpöydältäsi lukuvuoden aluksi. Nyt saat takaisin. Terveisin! Liitu Laku. Huumoriveikkoja!

Mantsulta uusin Mielensäpahoittaja. Laitetaan kasi.

Jaa, muilta ei tullutkaan mitään. Laitetaan kasit.

Ei, ei, löytyihän tuolta vielä yksi hieman ryppyinen kortti. Mitä siinä lukekaan? Maa. Maalais. Maalaisjär. Hetkinen, katsotaanpas nyt vielä hieman tarkemmin. Maalaisjärki siinä lukee. Joo, maalaisjärki.

On, taas aika joulun ja mahdollisten muistamisten. Listaa näistä ei varmasti kukaan pidä, saatika anna niiden millään tavalla vaikuttaa yhtään mihinkään. Opettajan perustehtävä on opettaa. Saada oppilaansa yrittämään luokassa parhaansa, oman tasonsa mukaisesti. Jos tässä onnistuu, on siinä varmasti paras mahdollinen lahja.

Tämä virkahenkilö on aivan yhtä onnellinen. Sai hän lukukauden päätteeksi hymyllä varustetun yläfemman tai omenan. Tähän loppuun toivon myös sitä, että yksikään oppilas tai vanhempi ei ole kokenut tai tule koskaan kokemaan minkäänlaista stressiä tai eriarvoisuutta muistamisista minulle.

Magneettitaulussani on muuten yksi vanhan oppilaani askartelema kortti, jossa lukee. E (rilainen) S(osiaalinen) K(iva) O(nnellinen).

-Esko, huumoriveikkoja- 

// Kuvat: Jere Lehtonen //