Virkahenkilön vuosittainen hetki. Taustalla soi rauhoittava musiikki. Edessä kupponen höyryävää kahvia kauramaidolla. Työpöydällä auki Wilman arviointikirjat, luokanopettajan päiväkirjakalenteri, muistiinpanot. Ja aletaanpas hommiin. Niin, tietysti se tärkein meinasi unohtua. Lista oppilaiden tuomista lahjoista.
Jiipee toi puutarhatontun, jonka hatussa vilkkuvat led-valot. Ei ollut pattereita mukana. Laitetaan kasi.
Sinde oli itse leiponut Fortnite-piparin ja askarrellut kortin. Oli haljennut reunasta, kun kuljetti jumppavaatteiden ja matikan kirjan kanssa samassa repussa. Laitetaan kasi.
Tanelta kirjekuori, jossa lennot Miamiin. Toivottelutekstissä hauska yksityiskohta. Mietin pelkkää menolippua. Mitäköhän mahtoi vihjata? Noh, oli siellä paluulippukin. Välilasku Berliinissä, joten ihan kymppiä ei voi laittaa. Laitetaan kasi.
Kantsulta painatettu t-paita. Edessä teksti: Maailman p#####n ope. Selässä: Siis, maailman parhain ope. Hauska. Laitetaan kasi.
Pendiltä kirjekuori. Lahjakortti viikon kylpylälomalle Tallinnaan. Ei sisältänyt aamiaisia. Laitetaan kasi.
Ah, sekaan oli eksynyt myös kollegan antama paketti. Sinitarraa ja valkotaulutussi. Heh, lainasin näitä työpöydältäsi lukuvuoden aluksi. Nyt saat takaisin. Terveisin! Liitu Laku. Huumoriveikkoja!
Mantsulta uusin Mielensäpahoittaja. Laitetaan kasi.
Jaa, muilta ei tullutkaan mitään. Laitetaan kasit.
Ei, ei, löytyihän tuolta vielä yksi hieman ryppyinen kortti. Mitä siinä lukekaan? Maa. Maalais. Maalaisjär. Hetkinen, katsotaanpas nyt vielä hieman tarkemmin. Maalaisjärki siinä lukee. Joo, maalaisjärki.
On, taas aika joulun ja mahdollisten muistamisten. Listaa näistä ei varmasti kukaan pidä, saatika anna niiden millään tavalla vaikuttaa yhtään mihinkään. Opettajan perustehtävä on opettaa. Saada oppilaansa yrittämään luokassa parhaansa, oman tasonsa mukaisesti. Jos tässä onnistuu, on siinä varmasti paras mahdollinen lahja.
Tämä virkahenkilö on aivan yhtä onnellinen. Sai hän lukukauden päätteeksi hymyllä varustetun yläfemman tai omenan. Tähän loppuun toivon myös sitä, että yksikään oppilas tai vanhempi ei ole kokenut tai tule koskaan kokemaan minkäänlaista stressiä tai eriarvoisuutta muistamisista minulle.
Magneettitaulussani on muuten yksi vanhan oppilaani askartelema kortti, jossa lukee. E (rilainen) S(osiaalinen) K(iva) O(nnellinen).
-Esko, huumoriveikkoja-
// Kuvat: Jere Lehtonen //
10 Comments
Näin on!
T. Kollega
Hyvää alkavaa lomaa kollega! 🤶🏻
Ainahan minäkin ensin käyn mielessäni läpi minkälaisia lahjoja olen oppilailta saanut. Vasta sen jälkeen arviointi. 😉 Kivaa joululomaa! 🌲
Kivaa joululomaa sinullekin Ina! 🔥🤶🏻
Samaa mieltä ❤️
😊😊 Hauskaa, oletettavasti touhukasta viikonloppua!
Rentoa lomaa kollega siellä pohjolassa. Käytiin muuten viime yönä lenkillä! Ei, se ei ollut painajaisuni se 😉 Jollain tavalla blogisi on koskettanut kun tuli näemmä uniin asti. Noin vuoden verran olen ajatuksiasi lukenut; toisinaan samaistunut toisinaan taas en. Koskaan en aiemmin ole kommentoinut, mutta nyt tuntui sopivalta hetkeltä. Kiva kun jaksat kirjoitella Esko.
Onpa kiva, että aktivoiduit kommentoimaan Doris 😊
Vai, että uniin asti. Liekö huolestuttavaa? Rentoa lomaa sinne etelään kollega! ❄🤶🏻
Itselläni lähinnä tuo tikkataulu on ollut suurin arvosanojen ratkaisija 😀
Muistan mainita tämän aina vanhempainillassa, niin ei tule huoltajille väärinkäsityksiä, millä perusteilla arvosanoja annetaan.
No joo, ihan vakavasti puhuen, kyllä meitä opettajia joskus pidetään aika hölmöinä, etten paremmin sanoisi. Itse olen ainakin vilpittömän kiitollinen, että tyttäreni opettajat välittävät lapsestani empaattisesti ja jakavat kanssani kasvavan ihmisen kasvatusvastuun siltä osin, mitä koulussa ehtii ja pystyy isoissa lapsiryhmissä tekemään. Vaikka itsekin teen tätä työtä, siitä huolimatta jaksan harva se viikko ihmetellä, miten lapseni opettajat ehtivät ja jaksavat kaikkea sitä, mitä he tyttäreni luokassa tekevät. Kiitokseksi inhimillisestä ja vaikeasta “trapetsitaiteilijan” työstä annan lapseni kanssa täydestä sydämestä pienen lahjan lukukauden lopussa. Toisaalta, itselleni ehkä parhaimmat lahjat ovat suoraan kasvotusten sanotut kiitokset, joten senkin haluan aina opettajille lausua, täydestä sydämestä, ei lahjontamielessä.
Eiköhän siis jatketa hyvillä mielin ansaittua joululomaa.
Rauhaisaa joulu!
On se niin väärin, että lehdet kirjoittavat vain lahjojen vaikutuksista arvosanoihin. Itse ainakin muistan jokaisessa vanhempainillassa sanoa, että meikäläisellä tikkataulu on tärkein arvosanojen ratkaisija ja sen myötä suuretkaan lahjakortit eivät vaikuta arviointikykyyni 😀
Vakavasti ja äitinä puhuen itse olen vilpittömän kiitollinen lapseni opettajille siitä, miten empaattisesti ja vaivojaan säästelemättä he työtään tekevät ja jakavat kanssani kasvatusvastuuta sen, mitä työpäivän kiireiltä ja suurelta oppilasryhmiltä ehtivät. En tiedä muista, mutta itselleni suoraan sanottu kiitos joko oppilaalta tai huoltajalta on kyllä ylivoimaisesti paras lahja. Siispä sanon kiitokset aina lapseni opettajillekin, he ovat sen ansainneet.
Ja nyt, nautitaan ansaitusta lomasta. Hyvää Joulua!