KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: E2O-blogi ja Itis
Itis herättää varmasti monessa ihmisessä jonkinmoisia muistoja. Itsekin muistan nuorena poikana usein matkustaneeni metrolla Itäkeskuksessa sijainneeseen suureen ja prameaan kauppakeskukseen. Viime viikolla matkustimme tyttäreni kanssa autolla Itikseen ihmettelemään menoa ja meininkiä. Ja sitä oli kyllä todellakin tarjolla. Ihmisiä oli liikkeellä aivan älyttömästi ja kuhinaa oli kauppakeskuksen jokaisessa nurkassa. Olivat välipäiväalet tehneet tehtävänsä.
Meidän suunnitelmissamme ei ollut shoppailu. Meidän suunnitelmamme oli herkutella ja mennä katsomaan uuteen juuri avattuun leffateatteriin Onnelin ja Annelin seikkailuja. Ruokapaikkoja oli uudessa ravintolamaailmassa tarjolla jokaiseen makuun, mutta voiton vei yllätys, yllätys yhteisellä päätöksellä Hanko Sushi ja sen tarjoilemat lohilautaset.
On se muuten todella mukavaa, kun voi oman tyttärensä kanssa käydä sushilla molempien nauttiessa yhteisestä ruokahetkestä. Ympärillä oli paljon muitakin lapsiperheitä. Taitavat nuo lohinigirit olla monen nykylapsen herkkua. Itselläni ei tokaluokkalaisena ollut pienintä hajuakaan mitä se semmoinen sushi mahtaa olla. Iso paha sushi, joka napsi Punahilkan mummon oli paljon tutumpi.
Vatsat täynnä lähdimme kohti aivan kauppakeskuksen keskellä sijaitsevaa erittäin prameaa elokuvateatteria. Sisältä löytyi muunmuassa Suomen pisin karkkiseinä ja siinäpä olikin hieman valinnanvaraa. Uskoisin, että tulee olemaan melkoisen kuvattu kohde sosiaaliseen mediaan. Sieltä karkit boksiin ja itsepalvelukassan (kätevä) kautta itsepalveluportin (erittäin kätevä) läpi kohti salia kaksi, jossa tämä uusin Onneli ja Anneli esitettiin. Leffateatteri oli hieno ja F sanoikin, että hänestä tuntui, kun olisi laivalla ollut. Värikäs ja visuaalisesti tyylikäs ”laiva”. Ovat suunnittelijat onnistuneet, kun ovat saaneet luotua tuommoisen tunnelman.
Jotta herkkukokemus olisi täydellinen, niin löytyipä yläkerrasta vielä vohvelikahvila. Henkilökohtaisesti lämmin vohveli erinäisillä täytteillä menee omassa jälkiruokakategoriassani todella korkealle. Harvemmin niitä tulee syötyä, mutta nyt oli pakko kokeilla. Ja kannatti. Olihan se nyt erittäin hyvää. F ei tuosta herkusta niin välittänyt, joten söinpäs sen kokonaan itse. Hyvin mahtui. Ja tuli mieleeni äitini usein toteama lause. ”Mihin mahaan sinä oikein syöt?” No, sinne jälkiruokamahaan tietysti.
Olipas oikein mukava joululomapäivä Itiksessä. Kaikki löytyi kätevästi samasta paikasta ja viiden tunnin ilmainen pysäköinti oli oikein positiivinen asia. Täytyy mennä uudestaankin ”laivasimulaattoriin” katsomaan elokuvia. Niin ja tutustumaan ravintolamaailman muuhunkin tarjontaan. Sitä kyllä riittää, nam!
Kuvat eivät sovellu herkkulakkolaisille!
-Esko-
