Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Monthly Archives

February 2019

, , , ,

Sietämätön ihminen

25.2.2019

Vanhuus ei tule yksin. Joo joo, kenen kanssa se sitten tulee? Alaselkäkipujen, naururyppyjen, elämänkokemuksen, heikentyneen ja seuraavaan, niin siis näön ja uusimpana akillesjännekivun. En ole ikinä ihan tajunnut tuon sanonnan merkitystä. Kai sen voi kaikki ihan omalla tavallaan ymmärtää. Todella rasittava vaiva on minulle iskenyt tuonne vasempaan akillesjänteeseen. En ole pystynyt pitkiä lenkkejä juoksemaan aikoihin. Ja tästä on kierre valmis. Minusta tulee aivan sietämätön ihminen, jos en pääse hikoilemaan monta ja monta kertaa viikossa. Älkää pelätkö, en ala jokaista kirjoitusta nelikympin lähestyessä aloittamaan sairaskertomuksella ja juuri sillä hetkellä vallitsevien vaivojen kertaamisella.

Onneksi tähän sietämättömän ihmisen pelastukseksi on muodostunut kuntosali. En ole koskaan juurikaan tykännyt painojen nostelusta ja punttitreenamisesta. Vähän on semmoisena pakollisena pahana elämässäni näyttäytynyt. Työpaikkani vieressä sijaitseva Fressin kuntokeidas on muuttanut käsitystäni tästä asiasta. Kylkiäisenä mukana tulevat infrapunasauna sekä uusimpana hierontatuoli ovat kyllä todellisia timantteja. Ollut äärimmäisen piristävää, kun ei pysty kaupungin katuja tallaamaan, koska jokainen askel vihlaisee kipeästi tuonne nilkan seutuville. Sitä on jo alkanut tykkäämään myös lihaskuntoharjoittelusta. Paljon se on muutakin kuin penkkimaksimia ja proteiinishakeja. Jäsenyyshän minulla on ollut jo kauemman aikaa, mutta aiemmin olen lähinnä vain juoksennellut matolla ja katsellut sarjoja.

Nyt olen lähinnä soudellut soutulaitteella ja yrittänyt löytää stepperillä oikeaa rytmiä. Perään vähän lihaskuntoa miellyttävillä liikkeillä. Akillesjänneystävällistä meininkiä siis. Joo, en minä nyt vielä suomalaisena miehenä lääkäriin mene. Odotellaan, odotellaan. Ihan niin kauaa en odottele, että poikki napsahtaa. Nimimerkillä kokemusta on. Vuonna 2011 minulla repesi oikean jalan akillesjänne lähes kokonaan poikki kesken koripallo-ottelun. Oli kyllä semmoinen vamma, että ei mielellään uusiksi ottaisi. Muistaakseni oli leikkauksen jälkeen noin kahdeksan viikkoa kipsissä.

Ja sillä sairaslomalla minusta tuli kyllä todella sietämätön ihminen. Siinä vaiheessa, kun aloin kyttäämään ikkunasta variksia, jotka sotkivat taloyhtiömme roskakatosta. Kirosin niitä yksin sohvalla ääneen ja naapureita nähdessäni käskin sulkemaan roskisten kannet kunnolla. Siinä vaiheessa sitä mietti, että ei sovi liikkumattomuus tälle sankarille kovinkaan hyvin. Nyt täytyy vain malttaa ottaa iisisti, koska variksenkyttääjäksi en halua enää ruveta. 

Ja tähän loppuun on vielä lisättävä kuntosalin pukuhuoneen kirjoittamaton sääntö. Miten se voi olla mahdollista, että lähes tyhjässä pukuhuoneessa se sisäänastuva treenaaja osuu aina siihen viereiseen kaappiin? Sama toteutuu oman empiirisen kokemuksen mukaan myös uimahalleissa.

Pirteää viikkoa!!

-Esko-

/// Kuva: Antti Sihlman ///

Comments (7)
, , , ,

Minun blogi on nykyään aivan paska!

24.2.2019

Loma takana ja voi kyllä sanoa, että tuli aivan optimaaliseen rakoon. Suunnitelma tai siis loma ilman mitään suunnitelmia onnistui täydellisesti. Lepäsin ja nukuin varmasti enemmän kuin viimeiseen kahteen viikkoon yhteensä. Vietin kuntosalilla noin kolmisen tuntia lähes joka päivä ja viimeisen viikonlopun touhuilimme pikkusankarin kanssa. Nyt voi lähteä taas huomenna hyvillä mielin sinne luokkaan karttakepin varteen. Kyllä, minulla on käytössäni vanhan koulukunnan karttakeppi. Sinne se hyvin istuu 3D-printtereiden ja Chromebookejen sekaan.

Ennen lomaa tuskailin todella paljon tämän kirjoitteluhomman kanssa. Perjantaisin etsin aina vanhoja kirjoituksiani ja niitä lukiessani sitä voi todeta itselleen. Hyvin on poika kirjoittanut. Teksteissä on sitä jotain. Syvyyttä, tunnetta kuitenkin pilke on pysynyt lähes koko ajan silmäkulmassa. Aihepiirit tosin poikkeuksetta melkoisen mollivoittoisia. Vaikeista asioista ovat sormet sinne näppämistölle kiitettävää tekstiä tuottaneet. Palkintonsa oli poika ansainnut.

Ennen lomaa lukiessani tekstejäni mietin usein mielessäni, että tämä minun bloginihan on nykyään aivan umpipaska. Ei vaan lähtenyt ei. Aivan solmussa ja eksyksissä oli tämä sankari ja aloin jo hieman tuskastumaan koko somehommaan. Alkoi ärsyttämään koko meininki. Zen-tiloja, täydellisiä asetelmia, täydellistä, täydellistä, täydellistä ja täydellistä. Tuosta voidaan piikittää, tuota voidaan haukkua, tuostakin voidaan piikittää, tuota voidaan haukkua jne. Harkitsin, jotta olisikohan taas tauon paikka? Kerran olen semmoisen pitänyt, mutta silloin hieman eri syystä. Ei pystynyt kirjoittamaan, kun tuli totaalinen blackout ja umpisolmu. Nyt on ollut vaikea kirjoittaa, kun solmut ovat auenneet. Tasainen arki, kiinnostaako se ketään?

Tarvitseeko tämmöisiä edes ajatella? Ei, jos omasta elämästään kirjoittaa. Eihän koko ajan voi tykittää Analyticsin käppyröitä punaiselle. Ei näitä hommia vaan voi tehdä pakottamalla. Pakko, pakko, pakko. Pakko on sana, joka ei sovi kovinkaan moneen asiayhteyteen. Koulumaailmassa puhutaan paljon oppimisen ilosta. Josko sitä tuo kevätaurinko toisi takaisin taas tuon kirjoittamisen ilon.

Itseasiassa eilen Lumikista naputellessani oli oikein hyvä fiilis. Vanha ”outous” on edelleen tuolla takaraivossa. Sieltä sitä aletaan taas kaivelemaan esille. Täytyy nyt vaan oppia kirjoittamaan yhtä suurella intensiteetilla kuin diagnoosilla äkillinen stressireaktio. Kyllä asioista täytyy löytyä oikeita kulmia, omalla persoonallisella hyväksi havaitulla tavalla kirjoitettuna, ilman diagnooseja ja elämän täydellisiä turpaanvetoja.

Täytyy myös opetella olemaan vähemmän kriittinen omia kirjoituksiaan kohtaan. Todella sekalaisia aiheita ja ajoittain todella sekavia tekstejä, joista ei varmasti suurin osa ihmisistä ymmärrä yhtään mitään. Sitähän tämä on pohjimmiltaan koko ajan ollut. Sain blogilleni semmoisen Idols-tyyppisen superlähdön ja vertaan lukijamääriä usein niihin alun järjettömiin lukuihin. Kyllä Esko hyvien tekstien pariin ihmiset löytävät. Se on täysin varma juttu! Aivan turha ottaa paineita mistään ulkopuolisista asioista ja etenkään verrata omaa elämäänsä yhtään kenenkään muun somessa vallitsevaan elämään.

Mukavaa sunnuntaita ja hommat toimimaan!!

-Esko-

/// Kuva: Pasi Salervo ///

Comments (24)