JA, TÄLLÄ VIIKOLLA TÄRÄHTÄÄ!!

Se on semmoinen homma, että tällä viikolla on todellista juhlan tuntua. Olen vuosikausia haaveillut suurien juhlien järjestämistä, johon kokoontuisi lähes koko kaveripiirini samaisen katon alle. Useinhan tämmöisiä yhdistäviä kekkereitä ovat häät tai tasakymppien paukkumiset. Ensimmäisiä ei ole luvassa ja tasakympitkin paukkuvat oikeasti vasta reilun kuukauden päästä, mutta silti tällä viikolla tärähtää. Järjestämme viikonloppuna hyvän ystäväni kanssa yhteissynttärit. Ai, että. Näitä juhlia olen odottanut niin paljon. Perjantaina kävimme tekemässä viimeiset viilaukset ja nyt on kaikki valmiina.

Paikalle saapuu itselleni todella tärkeitä ihmisiä. Jokainen heistä on jättänyt minuun jonkinlaisen jäljen. Jokaisen kanssa on jaettu hienoja hetkiä. Kaikkien kanssa ei olla enää niin paljoa tekemisissä, mutta aina tavatessamme on hymy huulilla. Ystävyys, se on hieno ja merkityksellinen asia. Paikalle saapuu äiti, isä, veli, sukulaisia, lapsuudenkavereita, koriskavereita, Iholla-prokkiksen heppuja, työkavereita, aikuisiän vähän tuoreempia tuttavuuksia. Mukava päästä vaihtamaan kuulumisia ja tavoitteeni onkin ehtiä ottamaan kunnon puinnit ihan jokaisen vuokseni paikalle tulleen ihmisen kanssa. Ihan kaikki eivät toivottavasti kuplajuomaa kanssani kilistele tai muuten loppuu sankarin ilta hyvinkin lyhyeen.

Kyllähän hyvät juhlat luovat hienoja muistoja kohti seuraavaa kymmenlukua. Ne seuraavat ovatkin sitten melkoinen rajapyykki. Noh, ehkä nyt ei kannata ihan niin pitkälle vielä ajatella. Hyvissä juhlissa on ainakin laulua, tanssia, naurua, positiivisia kommelluksia ja ex-tempore-esityksiä. Ystäväkatraamme on melkoisen sosiaalista ja yllätyksellistä porukkaa. Oman alansa taiteilijoita löytyy aika moneen lähtöön, joten oletettavasti hyvää ohjelmaa on luvassa. Hyvissä juhlissa ei ole ainakaan opettajankoulutuslaitokselta tuttuja seurapelejä, pönötystä tai kädeväännössä metsojen lailla voimiaan mitteleviä, sen yhden liikaa nauttineita sankareita.

Talinerityksestä vastaava kehonosani ainakin on aivan sekaisin. Hän ei tiedä onko tulossa rippijuhlat vai nelikymppiset. Miten se onkaan mahdollista, että aina ennen tärkeitä kekkereitä naamaan puhkeaa peukalonpäänkokoinen finni? Hammastahnaa päälle yöksi ja vielä on aikaa hoitaa poskipää juhlakuntoon. Tänään työkaverit kyselivät lahjatoiveitani. Ei minulla semmoisia ole. Henkilökohtaisesti tärkeintä on saada kunnon jengi kasaan hyvällä meiningillä. Noh, hyvä ystäväni Olli on minulle jo yhden lahjan antanut. Hän lupasi viettää kanssani juhlien jälkeisen sunnuntain. Itseasiassa erittäin tärkeä lahja tuokin.

Leppoisaa viikkoa!!

-Esko-