Month: June 2019

Posted on

…kun Esko vähän ihastui

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Suomen Blogimedia ja Hyvinkään kaupunki

Saavuin juuri kotiini Helsinkiin Hyvinkäältä. Kaupungista, jossa asustelin menneen kuukauden. Kaupungista, josta en tiennyt kuukausi sitten juuri yhtään mitään. Nyt tiedän vähän enemmän. Pää  on vielä pyörällä ja olo on hieman haikea. Joissain yhteyksissä puhuttiin, että kuinka selviät tämmöisestä ihmiskokeesta? Henkilökohtaisesti en kokenut missään vaiheessa olevani ihmiskokeessa, ennemminkin tämä kuukausi teki minulle todella hyvää. Oli erittäin piristävä kokemus viettää aikaansa täysin muissa maisemissa.

Yle uutisoi projektista kertoneessa jutussa, kuinka minä rakastuin kaupunkiin. Puhuisin enemmänkin kesäromanssin mukanaan tuomasta, koko vartalon täyttäneestä vahvasta ihastumisesta. Asetelma tähän romanssiin oli hieman normaalista poikkeava. En oikein tiennyt tulevasta  ”mätsistäni” mitään. Annoin sille aikaa. Annoin mahdollisuuden ja tutustuin kokonaisvaltaisesti. Minut otettiin vastaan todella lämpimästi. Minua kohdeltiin niin hyvin. Minuun jäi jälki, hetkiä ja muistoja, jotka kantavat varmasti pitkälle loppuelämään. 

Hetkiäni ja kokemuksiani Hyvinkääläisenä:

  • Ihmisten ystävällisyys lämmitti mieltäni ihan jokaisella kerralla. Sosiaalisena kaverina nautin tästä todella paljon. Esimerkiksi Rääkänpäässä tarjottiin raparperimehua, Martissa makkaraa, Kulmakonditorian vakiopöydässä mukavia kahvikeskusteluja täysin tuntemattomien ihmisten kanssa. Kaikkien näiden kohtaamisten päällä leijui semmoinen lämmin ja vastaanottavainen ilmapiiri.
  • Täytin huhtikuussa neljäkymmentä vuotta. Hyvinkään S-market hälvensi viimeistään minusta kaikki ikäkriisin jäänteet. Olin ostamassa muutaman virvokkeen Rockfesteille ja minulta kysyttiin kassalla paperit. Hyvinkää näkyy siis näemmä myös naamassa, oikein positiivisella tavalla.
  • Tyttäreni vietteli kanssani päiviä Hyvinkäällä. Saimme mahdollisuuden touhuta todella hienossa ja palkitussa Hotelli Sveitsissä. Lapsiperheelle optimaalinen lomakohde. Kaikki löytyy saman katon alta tai ainakin ihan vierestä. Käytiin Superparkissa, maauimalassa, ravintolassa kolmen ruokalajin illallisella ja jokaiseen paikkaan olisi voinut kulkea niissä hotellin tossuissa. Itseasiassa kuljinkin, noh ravintolaan en kehdannut. 
  • Hotelli Sveitsissä koin myös itselleni tärkeän hetken. Pikkumimmi veteli hirsiä touhukkaan päivän jälkeen. Itse istuskelin sohvalla ja tuijottelin ulos vehreään metsikköön. Siinä mietin, että paljon on kiemuroita ja vastoinkäymisiä viimeisiin vuosiin mahtunut. Tuossa hetkessä minut valtasi kokonaisvaltainen hyvänolontunne. Kaikki on hyvin, oikein hyvin!
  • Asuntoni (kuvia) Hyvinkäällä sijaitsi Metsäkaltevassa. Menimme tyttäreni kanssa viereiseen leikkipuistoon. Hän sosiaalisena heppuna bongasi itselleen kaverit ja yhtäkkiä olimmekin upean omakotitalon takapihalla hyppimässä trampoliinilla. Mielessäni kävi, että kuinka esittelen itseni jos talonomistaja saapuu paikalle. Partasuinen ukko istuu siellä heidän aurinkotuolissaan. Hyvin olivat ymmärtäväisiä. 
  • Viimeisen viikonlopun saimme viettää ystävieni kanssa Kytäjän maisemissa. Minulla oli käytössäni noin 250 neliön huvila kaikilla herkuilla. Siinä istuessani vartaloani mukailevassa nahkaisessa nojatuolissa. Katsellessani järvelle jouduin nipistelemään itseäni, että onko tämä nyt edes totta? Totta se oli. Siellä me grillasimme, saunoimme, nautimme ja nauroimme. Se oli upea huipennus tälle hieman erilaiselle, maailman parhaalle kesätyölle.

Tässä elämäntilanteessa en marssi vielä asuntokaupoille, vaikka tunnustan käyneeni useampana iltana ihan vain katselemassa Hyvinkään asuntojen hintoja. Tässä elämäntilanteessa palaan varmasti ihastukseni luo takaisin. Palaan sinne ilman Google Mapsin apua ja todella monta muistoa rikkaampana. 

Kiitos Hyvinkää. Sinä olit tärkeä.

Kiitos myös Hyvinkään Superpark ja SeikkailuSveitsi, kun mahdollistitte tähän yhteyteen vielä kesäisen arvonnan. Kommentoi kommenttikenttään mitä odotat kesältä 2019? Olet mukana lippupaketin arvonnassa. (1kpl. Superpark ja 1kpl. SeikkailuSveitsi) Näitä settejä kaksi jaossa. (Arvonta päättyy keskiviikkona 19.6 kello 20.00.) Olen yhteydessä voittajiin.

Kivaa iltaa!!

-Esko-

Posted on

Perjantain vanhat: Kuka urpo jakaa elämäänsä kaikelle kansalle?

Mukavaa perjantaita ja alkavaa viikonloppua!! Terveisin Marilyn Monroen ja Esa Pakarisen luonteva sekoitus.

///// ” On parempi luoda jotain, mitä muut arvostelevat, kuin olla luomatta mitään ja arvostella sitä mitä muut tekevät.” Tämmöinen hieno lausahdus tuli eteeni Instagramia selatessani. En tiedä, kenen alkuperää tämä sanonta mahtaa olla. Hienosti kuitenkin sanottu ja varmasti moni luovaa työtä tekevä tuon pystyy allekirjoittamaan. Itseäni tuo koskettaa tämän kirjoittamishomman kautta. Tuli siellä telkkarissakin pyörähdettyä ja se oli kyllä semmoinen valmennuskurssi näihin ulkopuolisiin arvosteluihin, että oksat pois.

Kyllähän sen jokainen omaa elämäänsä avoimesti jakava ihminen ymmärtää, että siinä heittäydyt kehään. Kehään, jossa ei ole mitään sääntöjä. Jos yrität nostaa ja heiluttaa valkoista lippua, saatetaan sekin repiä riekaleiksi. Olet vapaasti arvosteltavissa. Itselläni tämä luova työ on oma elämä. Oma elämä erilaisine kiemuroineen. Kiemuroineen, joista kirjoittamisessa on kuitenkin järki ja yksityisyyden kunnioitus mukana. Moni varmasti ihmettelee, miksi jotkut haluavat omia asioita jakaa julkisesti? Blogirahojen toivossa, taisi jossain kommentissa lukea. Ei, sitä se ei ainakaan kohdallani ole.

Kirjoittaessa havainnoi ympärillä vilisevää elämää huomattavasti tarkemmin. Tarttuu aiheisiin. Aiheisiin, jotka herättävät ajatuksia. Näitä aiheita tulee sitten mietiskeltyä tarkemmin ja niitä kirjoittaessa prosessoi asioita ajoittain huomaamattaankin. Voin jo lyhyen ”kirjoittamisurani” perusteella todeta, että olen nykyään paljon rohkeampi ja avoimempi ihminen kuin esimerkiksi vuosi sitten. Viisaampikin saatan olla. Tai, no siitä en tiedä. Minulle tämä ”reality”-blogin kirjoittaminen tekee hyvää. Monella tavalla.

On parempi luoda jotain mitä muut arvostelevat…Näinhän se varmasti on ja osa teksteistäni on herättänyt hyvin kiivasta kommentointia puolesta ja vastaan. Hyvä niin. Jatkakaa ihmeessä kommentointianne. Myös itsetuntooni tämä kirjoittaminen on vaikuttanut hyvin positiivisesti. Iholla-sarjan aikainen pyörähdys Vauva.fi:ssä antoi hyvän preppauksen ja nykyään minua koskevat ilkeät kommentit eivät suoraan sanottuna tunnu juuri missään. Parannusehdotukset otan tietysti tosissani, mutta suoranaiset minuun kohdistuneet haukut osaa jo ottaa toisesta korvasta sisään ja päästää toisesta ulos. Joillakin niitä on aina tarve kirjoittaa ja kasvottomana on helppo yrittää satuttaa sitä lukevaa ihmistä, jolla on kasvot, ihan oikeat semmoiset.

Paras kommentti, jonka olen joskus itsestäni lukenut kuului juurikin näin: ”Ultimate-inhokki. Näyttää takaapäin ihan Marilyn Monroelta ja edestä ihan Esa Pakariselta…”

-Esko- /////