Month: August 2019

Posted on

Mikä on sinun talenttisi?

Ensimmäinen työpäivä takana ja sehän meni oikein mukavissa merkeissä. Helppo oli palata vanhoihin tuttuihin ympyröihin, joskin työnkuva muuttunee melkoisesti viime vuosista. Iltalehtikin toivotteli työnsä aloittaneille opettajille mukavaa ensimmäistä työpäivää otsikolla: Hävettää olla opettaja. Jutussa oli paljon asiaa, joskin otsikko ehkä hienoisen raflaava. Se on se media semmoista.

Mikä siinä muuten aina on, kun täytyy loman jälkeen laittaa kello herättämään, tulee nukuttua jotenkin ekstrahuonosti. Onneksi päiväunet pelastivat tilanteen ja pikkuhiljaa tuohon taas tottuu.

Päikkäreiden jälkeen ei oikein jaksanut tehdä mitään muuta, kun vähän raivailla kämppää, kuunnella musiikkia ja lueskella erinäisiä julkaisuja. Useamman kerran törmäsin uusien Talent-kauden tuomareiden esittelyyn ja sarjan hakusuosituksiin. Noh, aloinpas siinä sitten miettimään millä talentilla EskoSakari lähtisi kokeilemaan.

  • Saan kielen rullalle. Ei onnistu ihan kaikilta. Silti, ei jatkoon!
  • Pystyn vaihtamaan aihetta saman kertomani jutun sisällä noin kymmenen kertaa. Ei jatkoon!
  • Kirjoitan täydellistä kaunokirjoitusta vasemmalla kädellä. Jos tuomarit eivät saisi tietää vasenkätisyydestäni, niin saattaisi riittää. Ei ehkä jatkoon!
  • Linnanmäen tölkinheitosta voitin aikoinaan aina pääpalkinnon. Nykyään ovat keventäneet ”heittopusseja”, joten ei enää onnistu. Ei jatkoon!
  • Jönglööraaminen onnistuu kolmella pallolla. Ei jatkoon! Veitsillä tai palavilla soihduilla, hmmm…
  • Pystyn muuttamaan ääntäni eri tilanteiden vaatimalla tavalla. Esimerkiksi kaupan kassalla äänenpainoni muuttuu totaalisesti, kun toivottelen hyvää päivänjatkoa. Kuuluttaessani koko koulun kovaäänisistä tiedotteita, puhun täydellisellä ”virkamiesäänellä”. Ei jatkoon!
  • Katson itseäni aina peilistä samalla ”duckface”-ilmeellä. Naurattaa aina ystäviäni. Tuskin kuitenkaan tuomareita. Ei jatkoon!
  • Vilkkaalla mielikuvituksellani keksin kirjoitusaiheita lähes mistä vaan. Ei ehkä toimi nopeatempoisessa television viihdeohjelmassa. Ei jatkoon!
  • Pystyn laulamaan mukana (nuotin vierestä) useita ja useita kappaleita. Sanoista ei mitään hajua, mutta aina sitä jotain keksii. Ei jatkoon! 

Noh, ehkä annan lavan suosiolla jollekin muulle. Talenttini eivät ehkä ole niinsanotusti kansaanmeneviä.

Mikä on juuri sinun talenttisi?

-Esko-

// Kuva: Veera Korhonen //

Posted on

Tämä aforismi päätyi opettajan kalenteriin

Minne laitoin työavaimet silloin kesäkuussa? Tämä oli ensimmäinen merkki huomenna alkavasta arjesta. Sieltä ne löytyivät autoni keskikonsolista. Sinne olin ne kevätjuhlien jälkeen sujauttanut. Sama Quiksilverin avainauha saa jatkaa palvelustaan. Ostin sen vuonna 2009 Barcelonasta ja hyvin on kestänyt. Avainnippuuni on vuosien varrella kertynyt jos jonkinmoisia härpäkkeitä. On 3D-printattua Vantaa-logoa, on Rainbow Dash- figuuria, on vanhan opetusryhmämme kanssa hankittua luokkasormusta. Siinäpä ne tulevat taas kaulassa roikkumaan tulevan lukuvuoden.

Tuleva lukuvuosi alkaa taas niillä tutuilla toimenpiteillä. Vakiopuhelu Helpdeskiin ja unohtuneiden salasanojen tilaaminen. Tämä puhelu alkaa aina tällä lausahduksella: Heh, en taida olla ainut, joka soittelee tällä asialla, mutta… Veikkaan, että on ihan yleinen vitsi ”helpparin” työntekijöiden keskuudessa. Sitten täytyy kaivaa työläppäri kaapin pohjalta, jonne sen lomanodotusfiiliksissä tungin. Siitäpä se pikkuhiljaa alkaa taas rakentua.

Oppilaat saapuvat torstaina ja minulla onkin ilo ottaa vastaan itselleni ihan uudet kakkosluokkalaiset pikkutirpat. Pedagoginen katse on myös päässyt ruostumaan tässä kesän tiimellyksessä, joten sehän on myös reenattava kuntoon peilin edessä. On muuten erittäin tehokas.

En ole aikoihin opettanut kakkosluokkaa, mutta eipä hätiä. Minulla on pieni innokas mentori hyvinkin lähellä, joka on juuri käynyt kakkosluokan. F onkin jo jakanut minulle kuvisvinkkejä ja erilaisia tutustumisleikkejä ensimmäisiksi päiviksi. Nimikyltit, Ferrarileikki jne…

Digiloikasta puhutaan paljon, mutta tämä maisteri ei ole lopullista digiloikkaa vielä ottanut. Paperikalenteri on asia, josta en vain osaa luopua. Opettajan kalenteri on itselleni erittäin tärkeä työväline. Olen niin tottunut käyttämään sitä. Ei sitä mitkään Googlet tai muut korvaa. Itse kirjoitettuna asiat jäsentyvät päähäni huomattavasti helpommin. Kävipä tänä vuonna niinkin erikoinen asia, että lähettämäni aforismi päätyi sinne kansien väliin.

”Ajattele mitä sanot, ettet sano mitä ajattelet.” Siinäpä sitä ohjenuoraa aika moneenkin tilanteeseen tähän elontaipaleelle. Huomenna kello soimaan ja työpaikalle. Huhheijjaaa!!!

-Esko-