Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Monthly Archives

November 2019

, , ,

SYDÄN VÄHÄN LÄIKÄHTI

25.11.2019

Huhheijjaa, olihan tapahtumarikas viikonloppu. Juuri kotiuduin tuolta säkkipimeältä moottoritieltä. Jos kilometrikorvauksina ei olisi rakkautta ja pieniä ihania pusuja, niin saattaisi ajoittain tuo ajaminen jopa näin marraskuun pimeydessä harmittaa. Eipä jaksa turhaan siis valitella. Nykyään menee sosiaalisena tapahtumana nuo reissut, kiitos auton toimintavarman bluetooth-yhteyden. Niin, viikonloppuna oli tupareita, ristiäisiä ja kruununa vielä ennenaikainen syntymäpäivälahja tyttärelleni. Erinin keikka Hyvinkääsalissa.

Ristiäiset ovat kyllä kauniita tapahtumia. Tärkeät ihmiset uuden elämän ympärillä. Jotenkin sitä näin jo hieman elämää nähneenä liikuttuu noissa juhlissa. Pappi oli aivan huippu äijä ja harvemmin sitä kuulee, että herra sokeripalassaan hauskuuttaa pieniä vieraita imitoimalla Aku Ankkaa ja talviunilta herännyttä karhua. Toki hän hoiti virallisen osuuden koskettavasti ja siinä Suojelusenkelin säkeitä kuunnellessa mieli lähti hieman vaeltelemaan. Viimeksi sitä laulettiin osittain samojen ihmisten kanssa rakkaan isoäitini hautajaisissa. Silloin hyvä ja pitkä elämä oli tullut päätökseensä, nyt uusi ja tuore on vasta aluillaan. Aina on seuraavien vuoro. Sydän vähän läikähti.

Hienojen juhlien jälkeen olikin aika siirtyä Hyvinkäälle seuraamaan hieman erilaista musiikkiesitystä. Tyttäreni on todella kova Erin- fani ja sain viime tingassa ostettua liput Hyvinkääsalin konserttiin. Ennenaikainen syntymäpäivälahja sai upean päätöksen. F oli kirjoittanut tähtiartistille kirjeen ja sulki sen kirjekuoreen lähtiessämme. Koko keikan ajan tyttö sitä hypisteli ja konsertin loputtua hän livahti lavalle sen Erinille ojentamaan. Ja se hetki, kun Erin otti hänet avosylin vastaan. Halasi ja kiitti kauniisti. Se tunne, kun näet ne oman tyttösi lautasenkokoiset silmät ja hymyn. Sydän vähän läikähti.

On tuo fanituskulttuuri hieman muuttanut muotoaan näin vuosien kuluessa. Muistan, kun pikkupoikana aina pelien loputtua pyysimme pelaajilta mailoja tai jalkapallomaalivahtien hikisiä hanskoja. Nykyään Instagram tuo megatähdet niin lähelle. Voit lähettää henkilökohtaisia viestejä ja seurata heidän elämäänsä lähes reaaliajassa. Ja he vieläpä niihin reagoivat ja vastailevat. Todella ihailtavaa toimintaa ja juuri se Erinin halaus ja vastaanotto pienelle tytölle. Varmasti oli ikimuistoinen elämyslahja. Hän sanoikin, ettei pese mekkoaan ikinä. Siinä on Erinin hajut. Pienillä teoilla on valtava merkitys.

Mukavaa viikkoa!!

-Esko- 

Comments (6)
, ,

Onko tää sun työtä?

21.11.2019

Keltainen suuri rakennus. Jättimäinen sali, jossa edessä leveä pöytä. Pöydän ääressä useita tuoleja. Pöydän päällä nuija ja joitain kirjoja. Mitäköhän täällä tapahtuu? Pieni pellavapäinen Esko-poika vierailulla isänsä työpaikalla Joensuun käräjäoikeudessa joskus 1980-luvulla.

Ei ollut silloin vielä virallisesta Lapsi mukaan töihin päivästä mitään tietoa. Enkä minä oikein koskaan pikkupoikana tiennyt tarkalleen mitä isäni työkseen tekee. Laittaa rosvoja vankilaan perusteesinä riitti ihan hyvin. Näin myöhemmällä iällä olen oppinut ymmärtämään hänen työuraansa hieman paremmin. 

Äidin työpaikka sijaitsi Joensuun torin juurella korkeassa talossa. Sieltä sai joskus säästöpossun mukaansa. En edes muista mikä mahtoi pankin nimi silloin olla. Samassa rakennuksessa vuosia ja vuosia myöhemmin olen viettänyt Joensuun Katajan koripallojoukkueen saunailtoja. En minä oikein pikkupoikana tarkalleen tiennyt mitä äitini työkseen tekee. Säästöpossu perusteesinä riitti oikein hyvin. 

Huomenna marraskuun 22. Päivänä järjestetään jälleen Lapsi mukaan töihin-päivä. Näen tämän oikein tärkeänä päivänä, koska onhan se lasten hyvä tietää mitä vanhempansa työkseen tekevät. Nykypäivänä saattaa isän tai äidin titteli (esim. business development manager) olla niin vaikeasti ymmärrettävä , että piipahdus työpaikalla saattanee avartaa hieman ajattelua. Oma lapseni on ollut useita kertoja mukana työpaikallani ja hänellekin on ollut varmasti mukavaa ja tärkeää nähdä isänsä hieman ”erilaisessa” roolissa. 

”Onko tää sun työtä?” Kysyi eräs pikkuoppilas minulta tällä viikolla? Joo, on vaikkei se siltä aina tunnukaan. Tänään, kun opettelimme kahden kertotaulua ja piirtelin päästäni Kisu Kertokakkosta paperille, niin en voinut olla ajattelematta. On tällä maapallolla kyllä hyvinkin erilaisia työpaikkoja. 

Oletteko vierailleet lapsena vanhempienne työpaikoilla?

-Esko- 

Comments (%)