Ensimmäinen oli semmoinen oranssinpunainen Nissan Qahsqai. Siinä oli hienoa katumaasturimaista tunnelmaa ihan peruspalkansaajan ulottuvilla. Velipojan kanssa kävimme sen Espoosta noutamassa. Koeajo ja ostopäätös tehty noin kuudessa minuutissa. Sillä oli hyvä huristella ja ihan ensimmäinen lastenistuin kiinnittää. Ja sitten iski rivitalohaave. Kyllähän siinä pihassa täytyy vähintään farmariBemari olla, valkoinen. Nettiautoon ja koeajolle. Ostopäätös tehty noin viidessä minuutissa. Sillä ei ollut niin hyvä huristella, koska huoltamolla oli lähes joka kuukausi. Ostin siihen myös DVD-soittimen. Kill Billiä katsoin kerran pihan parkkiruudussa.
En minä enää jaksa näitä korjaamoreissuja. Vaihdetaan uuteen ja pitkän takuun, varmaan menopeliin. Hyundai I20 ja Bemmi vaihtoon. Kiva auto kaupungissa, mutta moottoritiellä metsän takaa iskevä tuulenpuuska sai jokaikinen kerta hienoisen säikähdyksen aikaiseksi. Hieman liian pieni pitkille matkoille. Tällä autolla ajoin myös pienoisen kolarin. Valoissa aloin kaivamaan tuttia takapenkin alta ja annoin samalla hienoisesti pintakaasua. Valot vaihtuivatkin vain siihen viereiselle kaistalle. Ei pahoja vaurioita. Rekisterikilven vääntymisellä selvittiin. Tutti suussa takapenkillä.
Niin erikoinen ulkoa, mutta kaunis ja puhutteleva sisältä. Kuin omistajansa. Oli aika vaihtaa hieman erikoisen ulkomuodon omaavaan Nissan Jukeen. ”Open auto näyttää ihan sammakolta.” Sammakolla tulikin huristeltua monta vuotta, kunnes se taas iski se autokuume. On kyllä todella erikoinen tauti. Jos minä vaan käyn pyörähtämässä Nettiautossa. Ei mene ohi Buranalla ja levolla, ei. Ja ei muuta, kun Lohjalle. En ole aikaisemmin Lohjalla käynytkään. Ja Mazdan CX3 koeajoon. Ostopäätöksen tekemiseen meni noin kaksi päivää, koska löytyi samanmoinen ja hieman edullisempi tuosta ihan naapurista.
Eli tällä hetkellä autonani on Mazdan CX3, pieni ja oikein passeli katumaasturi. Nykyään tulee ajettua melkoisen paljon ja kyseinen auto on vastannut tarpeisiini oikein hyvin. En edes tiedä mistä se taas iski. Niin, se autokuume. Taas se on päällä. Nettiauton applikaatio kovassa käytössä ja tulipa sitä käytyä jo autoliikkeessä istumassa. Autossa, ei ainoastaan kahvilla. Se on muuten yksi pahimmista virheistä, jonka tässä ”taudissa” voi tehdä. Olen jo hieman ihastunut. Toyotan CHR:ään. Joo, siihen kulmikkaaseen, myös hieman erikoisen näköiseen menopeliin.
En ole mikään kovin suuri autotietäjä ja hankintani ovat olleet hyvinkin impulsiivisia, kuten ehkä tuosta tekstistä voi hieman päätellä. ”Arvo laskee viisi tonnia, kun ajaa autokaupan ovesta ulos…” ”Kolmen vuoden välein on järkevä vaihtaa, jos haluaa parhaan mahdollisen arvon.” ”Osta esittelyauto.” ”Sähkö, kaasu, plug in hybridi, itselataava hybridi ym..” Tämä autonhankinta nykypäivänä on melkoisen haastavaa hommaa.
Hybridin minä haluaisin. Taloudellisen, ekologisen, turvallisen, sopuhintaisen, valkoisen, mustan katon, hyvät musahärpäkkeet jne…Eihän tässä mikään kiire ole ja saattaapa tämä olla vain ohimenevää kuumeilua. Tai sitten ei.
Ei olisi heittää mitään vinkkejä? Kuva todella hienosta menopelistä Kroatian reissultamme. Sopii hyvin tähän harmaaseen ja tuuliseen keskiviikkoon.
-Esko-
