KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Suomen Blogimedia ja Atria
On asioita, joita jaksaa tuijotella vaikka kuinka pitkään. Kohdallani nämä ovat akvaario sekä nuotiossa tai kiukaanpesässä loimuava avotuli. Omalla tavallaan niin rauhoittavaa ja rentouttavaa. Muistan hyvin niitä lapsuuden kesiä, kun isovanhempieni mökille oli kokoontunut serkuskatraamme. Mummun ja papan avustuksella paistelimme makkaraa pihalla sijainneessa avotuligrillissä. Minä halusin aina toimia sytyttäjänä. Tunnelman sekä nuotion. Ei ole enää isovanhempia. Ei ole enää mökkiä missä kesiä vietellä. On jäänyt myös avotuligrillaaminen kohdallani todella vähälle.
Olikin mukava päästä osallistumaan Atrian järjestämään avotuligrillaustapahtumaan verestelemään vanhoja muistoja. Hienot oli puitteet Jollaksessa. Merenrantamaisemissa loimuavan nuotion ääressä kyllä mieli lepäsi. Ja sai muutenkin levätä, koska ammattilaiset hoitivat myös ruoanlaiton puolestani (tämä varmasti oikein hyvä asia). Minä niin rakastan ruokaa. Minä niin rakastan muiden laittamaa ruokaa. Ja enpä ole noin herkullisia antimia aikoihin syönytkään. Muut paikalla olleet lähtivät aikaisemmin ja minä jäin vielä rääppiäisiin. Kolme suklaabanaania kruunasi kokonaisuuden.
Paikalla oli myös Retkinikkari-titteliä kantava Joppe Ranta. Todellinen eräilyn moniottelija, joka antoi hyviä vinkkejä matalan kynnyksen eräilykipinän syttymiselle. Sytytti muuten myös nuotion melkoisen nopeasti ja kivuttomasti. Kyllä ammattimies hoitaa. Siinä Jopen kanssa hodarimakkaraa paistellessa ja niitä näitä turistessa tuli fiilis, että tällä lomalla toteutan jo monen kesän toteutumattoman suunnitelmani. Menen luontoon ja nukun siellä yhden yön. Ei pitäisi olla ylitsepääsemättömän vaikeaa. Jopen tärkein vinkki oli, jotta ota poika kunnon eväät mukaan. Niin ja säänmukaiset varusteet.
Niistä varusteista tulikin mieleeni ihan hauska sattuma. Olimme aikoinaan sopimassa erään naispuolisen henkilön kanssa ensimmäistä tapaamista. Hän oli hyvin eräilyorientoinut henkilö ja suunnittelimme eräretkeä Nuuksioon. Et tule sitten Anssi Kelana luki yhdessä viestissä. Hän oli lienee nähnyt kuvan, kun olimme ystäväni Ollin kanssa ”vaeltamassa”. Päälläni oli pillifarkut, nahkatakki ja jalassani Martensit. Ei ehkä kaikista toimivin vaellusvaatetus. On muuten kyseinen eräretki edelleen tekemättä. Mistä lie johtuu?
Vaatetus ja eväät kuntoon. Kavereita mukaan ja luontoon. Tämä täytyy kyllä toteuttaa, koska Helsinginkin lähiympäristö tarjoaa retkeilylle oikein hyvät puitteet. Myös Atria tarjosi kyllä semmoiset kulinaristiset puitteet, että huhheijjaa. Avotuligrillauspäivän menu koostui seuraavista herkuista. Oli ylikypsää katajalla ja yrteillä höystettyä naudankieltä, porsaan paahtokylkeä, Atrian Pork Tomahawkia, nokkospestoa, nuotiolla paistettua ruisleipää ja vaikka sun mitä. Noista valikoimista löytyy varmasti jokaiselle jotakin. Oma suosikkini oli naudankieli. En ollut ikinä ennen syönyt. Aivan älyttömän hyvää.
Siinäpä savuntuoksuisena ja vatsa täynnä kotiin ajellessani mietin, jotta olihan mukavaa ja rentoa. Istua nuotiolla, syödä mahtavaa ruokaa ja ihailla eteen aukeavaa merimaisemaa. Kymmenisen viikkoa olisikin sitten aikaa ottaa tuo kombinaatio uusiksi. Se on loma nyt.
Mahtavaa ja maistuvaa viikkoa!!
-Esko-
