Category: Arki ja fiilis

Posted on

Seiska ja Maikkari ja Pasilan asema ja ja ja

Vaaleanruskea, tämänhetkinen lempihattuni on menneellä viikolla päätynyt mitä erikoisempiin paikkoihin. Sen sulat ovat heiluneet ainakin:

  • Maikkarin live-uutisten lähetyksessä
  • Pasilan aseman valotauluissa
  • Hyvinkään kaupungin pääkadun mainosplakaatissa
  • XL 5- yhtyeen laulajan kainalossa

Tämän kirjoittelutyöni sivumausteena sitä pääsee kokemaan kyllä kivoja juttuja. Ja myös näkemään oman naamansa aika monissa kanavissa. Eikä siinä mitään. Tämä on julkista työtä ja se kuuluu asiaan. Hyvässä valossa on hattuni siellä heilunut. Erikoista se kuitenkin on aina omaan naamaansa törmätä. Ja kirjaimellisesti eilen meinasin törmätä tuohon Hyvinkäällä tököttävään katumainokseen.

Tämä toinen työni luokanopettajanakin tarvitsisi nyt positiivista heilumista joltain kantilta. Tämän päivän Hesarissa oli uutinen, kuinka opettajankoulutuksen hakijamäärät ovat lähes puolittuneet viimeisen kuuden vuoden aikana. Artikkelissa yhdeksi syyksi nähdään kielteinen mielikuva ammatista. Tästä olen itsekin paljon naputellut. Hyvin harvoin opettajan ammatti näkyy siellä kovinkaan hyvässä ja positiivisessa valossa. 

Itse olen todella onnellinen, että saan tehdä kahta täysin toisistaan poikkeavaa työtä. Pitää mielen virkeänä molempiin suuntiin. Kirjoitteluhommat ja sen mukanaan tuomat mausteet ovat loistavaa vastapainoa arkiseen aherrukseen luokkahuoneessa. Arkinen aherrus luokkahuoneessa on osa minua ja ilman sitä en varmasti pystyisi tekemään näitä kirjoitteluhommia rennolla ja stressittömällä otteella. 

Hattu naulaan ja iltalenkille.

-Esko-

Posted on

Nuotin vieressä on aina tilaa

Tuossa menneillä viikolla olen ollut itseaiheutetusti suoraansanottuna aika m####u ukkeli. Olen järjestänyt itseni olotilaan, jonka lopputuloksen jo lähtökohtaisesti tiedänkin. Liian aikataulutettu elämä ei vaan sovi minulle.

Kognitiiviset toimintoni lähentelivät nollaa ja esimerkiksi eräänä päivänä ajoin vahingossa Helsingin kotiini vaikka piti tulla Hyvinkäälle. Noh, nyt alkaa taas ukko palailemaan normaaliin moodiin ja hyvä niin. Uskoisin, että lauantaina alkavalla lomalla on osuutta asiaan. Tiuskiva ja asioita negatiivisista lähtökohdista lähestyvä Esko ei vaan ole osa minua.

Joten onkin siis aika etsiä niitä lähiaikojen positiivisia, koska ainahan niitä on, ainahan niitä on.

  • Eilinen luokkaretki Tampereelle ja Särkänniemeen. Reissu onnistui täydellisesti ja lasten iloiset ilmeet olivat mukavaa katseltavaa, kuten myös aikuisten. Olen saanut työskennellä aivan älyttömän hyvässä porukassa. Työkavereista on tullut myös vapaa-ajan kavereita. Heille kiitos, että ovat jaksaneet lähes aina hymyillä ja heittää rentoa tarinaa.
  • Vastaanotto tänne Hyvinkäälle, jossa asustelen vielä reilut parisen viikkoa. Aika on mennyt kyllä todella nopeasti. Kiitos, että sain olla osa tätä kaupungin rohkeaa ja uudenlaista kamppista.
  • Tänään treenasimme kevätjuhlaa varten opettajien laulua. Kuvasin siitä Instaan videon. Jotenkin sisäisesti uskoin, että lauluni kuulosti ihan mukiinmenevältä. Kuuntelin videon äänien kanssa ja meinasin pudota polvilleni. Nauroin ääneen, koska tuo uskomukseni meni aika pahasti metsään. Nuotin vieressä on aina tilaa ja sinne minä mahduin ja tulen aina mahtumaan. Kannattaa käydä kuuntelemassa, jos haluaa piristystä iltaan. Kiitos, että uskoin olevani ihan keskitasoinen laulaja.
  • Sauli Niinistönkin nostama Leijona-pelaajan kommentti. ” Jokainen kaveri halusi kentällä, että minä onnistun.” Tuo on kyllä todella hienosti sanottu. Tulen ihan varmasti käyttämään tätä tulevaisuudessa luokkahuoneessa. Voi soveltaa melkoisen moneen tilanteeseen. Kiitos tästä nostosta arvon tasavallan presidentti.
  • Tuplan proteiinivanukkaat. Kolme päivässä menee heittämällä. Aivan mielettömän hyviä.
  • Eihän sitä oikein voi taas käsittää, että jäljellä on kaksi työpäivää. Olen työskennellyt enemmän ja vähemmän koulumaailmassa kaksikymmentä vuotta. Ihan aina se Suvivirsi kolahtaa samalla tavalla.

Jo, joutuuuuuuu armas aikaaaaaaa. (Nuotin vierestä.)

-Esko-