Category: Arki ja fiilis

Posted on

Perjantain vanhat: Voihan sinkunsinkku!! Missä ovat ne yli-ihmiset?

Onkohan sulla Esko vähän liian kovat kriteerit? Ai, kuinka? Perjantain vanhaa, perjantain vanhaa.

//// Sunnuntaina marssimme uimaan lempiuimahalliimme Hollollaan. Siellä punatiilisen kahvion seinässä silmääni iski iltapäivälehden lööppi, joka käsitteli digideittailua. Kuinka digideittailu on mullistanut puolison etsinnän. Vain yli-ihminen kelpaa. Tästähän minäkin olen täällä kirjoitellut, että ihan höpöksi on mennyt, itsellänikin. Vai, että yli-ihminen. Ei, ei todellakaan tarvitse olla. Ihan hyvin riittää että…

…lauluääni on kuin Jenni Vartiaisella. Ukulelen säestyksellä voisi aloittaa ne sunnuntain hitaat aamut.

…on Tarja Halosen hillittyä huumoria, Linda Liukkaan innovatiivista älykkyyttä ja Niina Lahtisen räväkkyyttä.

…rakastaa kesäisiä festivaaleja.

…ei aloita joulunviettoa vielä lokakuun puolessa välissä.

…syö kalkkunanakkeja kylmänä. Suoraan paketista.

…silittää ohimennessään. Siis minua…

…siivoaminen hänen kanssaan tuntuu juhlalta.

…niin ja tiskaaminen, käsin.

…ei laita pakasteita pieneen pussiin.

…tulee lasten kanssa toimeen, heittelee kauppakeskuksissa kärrynpyöriä ja seisoo päällään lukiessaan iltasatua.

…ymmärtää todella huonoa huumoria.

…antaa lainata kasvorasvojaan, yövoiteitaan ja pari kertaa kuukaudessa kuorivaa naamiota. Kruunuksi asettaa ne kylmät kurkkusiivut virkistämään jo hieman väsynyttä silmänympärystä.

…juoksee ja tekee burbee-hyppyjä olohuoneen matolla ennen lauantaisaunaa.

…juhlan jälkeen varaa jääkaappiin keltaista jaffaa, mustikkakeittoa ja Gainomaxeja.

…on ihan h######n hauska ja hyvä tyyppi.

Niin, itsehän olen keskituloinen ja raihnainen luokanopettaja. Täytyisikö ottaa tuo etukäsite yli pois ja todeta, että kyllä ihan vain ihminen riittää. Normaali ihminen.

-Esko-

// Kuvat: Markus Suntila //

Posted on

Arkeen ja juhlaan sieltä tutusta ja turvallisesta

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Suomen Blogimedia ja Kauppakeskus Kaari

Kurvaan niin tuttuun kattoparkkiin siihen samaiseen parkkiruutuun. Tämä traditio toistuu ihan jokaikinen kerta. Jos vakiopaikkani on varattu päästän suustani muutaman ärräpään, vaikka ympärillä olisi kuinka paljon vapaata tilaa. Ruuvaan parkkikiekon kohdillensa ja lähden kiertelemään Länsi-Helsinkiläisenä heppuna niin tuttuun kauppakeskukseen. Kannelmäessä sijaitseva Kauppakeskus Kaari on näytellyt ihan merkittävää roolia elämässäni uudelleenhelsinkiläistymiseni jälkeen. Paljon on muuttunut, mutta Kaari se on ja pysyy. Minulle se perinteinen lähikauppa(keskus).

Aluksi oli vain Prisma, jossa usein perheenä vierailimme. Yhtäkkiä ja yllättäen Prisma olikin laajentunut ihan oikeaksi ja todella toimivaksi kauppakeskukseksi. Siellä sijaitsi myös oma lähipostimme, josta on aikoinaan monet joulukortit ja paketit lähetetty. Ja onpa Kaaresta useamman kerran haettu myös ne viimetinkaan jätetyt joululahjatkin. Paljon liittyy muistoja Kaaren leikkipaikalle, ravintoloihin ja erinäisiin kauppoihin. Pikkumimmini tunteekin Kaaren jo itse nimeämällään lempinimellä Karkku. 

Jos siellä aikoinaan vierailimme usein perheemme kanssa, niin vielä useammin siellä on vierailtu miniperheemme kanssa. Kaari ja sen lähes jokainen nurkkaus on minulle ja tyttärelleni enemmän kuin tuttuja. Astuessamme liukuovista sisälle tulee hyvä fiilis. Tietää tarkalleen mistä löytyy ne tavarat, joita on etsimässä.

Tässä istuskelen keittiönpöytäni ääressä ja naputtelen tätä juttua. Katselen ympärilleni ja paljon iskee silmiin Kaaresta hankittuja tuotteita. Tauluni on kehystetty kakkoskerroksessa sijaitsevassa Seven Artissa. Päässäni on alakerran Nissenistä hankitut silmälasit. Sohvalle on heitetty Sokoksen miestenosastolta poimittu Tigerin t-paita ja kylppärissä jo hieman pistävänhajuiset Stadiumista ostetut juoksulenkkarini, Adidaksen Solarboostit. 

Kaari on paikka, josta löytyy kaikkea niin arkeen kuin juhlaankin. Täyttääpä siellä vatsansakin monipuolisen ravintolatarjonnan mahdollistamana. Kovasti odottelen jo elokuussa avautuvaa uutta ravintolamaailmaa. Kävimme ystäväni Jeren kanssa vierailemassa Kaaressa ja tällä kertaa päädyimme toisessa kerroksessa sijaitsevaan Spaghetteriaan. Hyvä oli ruoka ja vatsa täynnä jaksoi napsia kuvia Kaaren käytävillä. Tai siis kohdallani olla niinsanotusti napsittavana. 

Kurvatessani pois siitä tutusta parkkiruudusta ja takakontti on täyttynyt usein hyvin erilaisilla variaatioilla. Välillä on tomaatteja ja uusi kauluspaita. Joskus slimentekoautomaatti ja unicorn-yöpuku. Tällä kertaa siellä oli hyaluronihapposeerumia, pestokastiketta ja varrettomia sukkia. 

Kaari, olet just hyvä!

-Esko-

// Kuvat: Jere Lehtonen //