Iskä, mitä maailmalle tapahtuu? Näin voit kompensoida omaa hiilijalanjälkeäsi

Näin kysyi tyttäreni minulta. Aika vaikea ja niin kovin kattava kysymys. En minä siihen oikein osannut vastata. Toivottavasti sille tapahtuu vain ja ainoastaan hyvää. Pieni tyttöni on hyvin kiinnostunut ilmastonmuutoksesta. Hän seurailee, katselee ympärilleen ja mietiskelee pienessä mielessään tämän asian ympärillä tapahtuvia asioita. Oli iloinen, kun vanhempi pikkuserkkunsa oli osallistunut nuorten ilmastomarssille. Ei hänelle varmasti hiilinielut, hiilijalanjäljet tai hiilidioksidipäästöt ihan konkreettisesti avaudu. Eivät ne konkreettisesti avaudu kyllä minullekaan. Se avautuu, että jotain tälle asialle on tehtävä ja ilmastonmuutos on ihan todellinen ja maailmaa uhkaava asia.

Oman lapseni ja muutaman vaikuttavan puheenvuoron kautta olen itse herännyt tämän asian edessä. Jotain on todella tehtävä, mutta miten minä sen voin tehdä? Kuinka minä voin ottaa vastuuta ja antaa oman panokseni tälle asialle? Olin kuuntelemassa tulevaisuustutkija Ilkka Halavan luentoa. Tämä avasi silmiäni entistä enemmän. Kuuntelin Antero Vartian puheenvuoron hänen ja tiiminsä lanseeraamansa ilmastonmuutoksen vastaisen säätiön julkistamistilaisuudesta. Tämä avasi silmiäni entistä enemmän. 

Päässäni on ollut ajatus, että enhän minä nyt pienenä suomalaisena voi asialle oikein mitään tehdä. Tämä on aivan väärä ajatusmalli. Minulla pienellä suomalaisella ei ole ollut mitään konkreettista asiaa, kuinka voisin toimia ja ottaa vastuuta omista tekemisistäni. Toki sen tiedostan millaisilla valinnoilla voin vaikuttaa asiohin. Yksityisautoilen, ostan heräteostoksia, syön lihaa jne. Näitä pystyn vähentämään, mutta näistä en ihan helposti tule kokonaan luopumaan. Antero Vartia tiimeineen on tehnyt upeaa työtä ja tuonut mahdollisuuden ihmisille kompensoida omaa hiilijalanjälkeään. Heidän säätiönsä kautta minulla on konkreettinen mahdollisuus vaikuttaa asioihin ja kompensoida omia valintojani elämässä.

Tutustuin heidän nettisivuihinsa ja lueskelin, kuinka asia käytännössä toimii. Maksan kuukaudessa omaan hiilijalanjälkeeni verrattavissa olevan summan. Tämä summa (minun kohdallani 10e/kk.) ohjautuu heidän kauttansa täysimääräisesti tehokkaisiin keinoihin hiilidioksin vähentämiseen ilmakehästä. Maksan Netflixin kuukausimaksua, maksan Spotifyn kuukausimaksua nyt maksan hyvin mielelläni kuukausimaksua, jolla kompensoidaan omaa tähän maailmaan synnyttämääni hiilijalanjälkeä. Tämmöistä konkretiaa minä olen kaivannut. En sitä, että ihmiset vouhottavat ja syyllistävät toisiaan erinäisistä elämänvalinnoista. Nyt jokaisella meillä on mahdollisuus antaa oma panoksena ilmastonmuutoksen torjuntaan. 

Eilen tämä vasta julkaistiin ja uskon, että tästä tulee todella suuri juttu. Niin ainakin toivon.    

#compensateandchill

-Esko-

// Kuvat 1 ja 2: Jere Lehtonen //

Jo joutuu armas aika

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Suomen Blogimedia ja Sokos

Siis ei voi olla totta. Katselin tuossa luokanopettajan kalenteriani ja töitä ennen kohtalaisen kattavaa opettajan kesälomaa on viikkoja jäljellä enää kuusi. Niistäkin osa on niinsanottuja vajaita viikkoja. Mihin nämä päivät ja kuukaudet oikein häviävät? Kevät ja valo saavat ajan hurisemaan kuin siivillä ja ihan nurkan takana on taas se hetki, kun Suvivirsi koulumme juhlasalissa kajahtaa. Sen hetken tunnelmia on todella vaikea edes kuvailla. Uskoisin, että vain opettajat sen fiiliksen pystyvät aistimaan. Samalla haikea, mutta samalla niin mielettömän hyvä ja lupaus totaalisesta rentoutumisesta.

Kevätjuhla, siinäpä asia, josta varmasti meillä jokaisella on jonkinmoisia muistoja. Lapsena on saattanut lohjeta paikka opettajan ideoimasta näytelmästä. Roolit ovat tosin saattaneet olla hyvinkin monisävyisiä. Itse olen esittänyt ainakin kiveä ja nilviäistä. Vanhemman roolissa onkin hellyttävä seurata, kun se oma jälkikasvu lavalla touhuaa. Salamavalot räpsyvät ja pienten ihmisten katseet hakevat turvaa sieltä yleisössä istuvista vanhemmista. Ja ne suuret aplodit laukaisevat sen hurjan jännityksen. 

Kevätjuhla ja toki muutkin juhlasalissa järjestettävät juhlat ovat myös tapahtumia, joita haluan kunnioittaa hieman paremmalla pukeutumisella. Yleensä työvaatetukseni on täysin arkista. Verkkarit ja t-paita ehkäpä kevään käytetyin asuste. Sokoksen kanssa olen tehnyt aiemminkin mukavia yhteistöitä ja keväälle sain käydä valitsemassa kuvauslainaan itseäni miellyttävää rentoa juhlapukeutumista. Keväällähän on useampia tilaisuuksia, jolloin asukokonaisuuksia voisi käyttää. On Vappua, tosin vapun sää saattaa olla vielä hienoisen vaihteleva. Yhtenä vuonna olin Kaivopuistossa nahkatakki päällä. Yhtenä vuonna untuvatakissa. Kevätjuhlia, ylioppilasjuhlia ja vaikka sun mitä.

Sokoksen miestenosasto on nykypäivänä rakennettu todella toimivaksi. Tuotemerkeillä on omat ”lohkonsa” ja ne ovat ripoteltu kätevästi vierekkäin. Vaatteiden valitseminen ammattimaisten ja ystävällisten myyjien avustuksella oli niin helppoa. Sattuivatpa istumaan päälleni vielä oikein mukavasti. Tuollaista rentoa tummaa ”pukua” minulla ei kaapista löydy. Sitä päälleni sovitellessa tuli kyllä vahvasti fiilis, että nyt on kyllä tyylikäs. Olipa vielä kotimaista designia. Hienoa työtä Frenn.

Ongelma näissä Sokos-yhteistöissä toistui jälleen kerran. Tekisi mieleni hankkia itselleen nuo kaikki valitsemani vaatteet.

Kevät on kyllä mukava vuodenaika. Kesä on vielä himppasen mukavampi. Mistä lie johtuu?

Minkälaisia kevätjuhlamuistoja teillä mahtaa olla? Esiintyjänä tai yleisössä?

-Esko-

// Kuvat: Pasi Salervo //

Kuvien vaatteet: tumma puku, FRENN 0200418121483, t-paita, TIGER OF SWEDEN 5713110093194, kengät VAGABOND 7320562429808, vaalea takki, TIGER OF SWEDEN 5713113082300, vaaleat farkut, TIGER OF SWEDEN 5713113440575, kengät, VAGABOND 7320562304662