Hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita

Kaiken surullisen uutisoinnin keskeltä pomppasi tänään iltapäivälehdestä myös yksi todella positiivinen uutinen. Lahdessa kivijalkafarkkukauppaa pyörittävä kaverini Aleksi on valittu kauppakeskus Redin uudeksi kauppakeskusjohtajaksi, wau! Hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita. Näin se vain menee. Tässähän sitä voi Aleksin tuntevana onnitella Rediä aivan loistavasta valinnasta. Aleksista olen jo aiemminkin kirjoittanut otsikolla Empaattinen ja hyvä ihminen. Sitä hän todellakin on.

Tänään tuli todella hyvä fiilis kaverin puolesta. Kovaan pestiin hyppää, mutta on varmasti täysin oikea kaveri tuohon rakoon. Redi on saanut osakseen aivan älyttömästi kuraa. Liian sokkeloinen, liian huono sijainti, liian sitä ja liian tätä. Somessa Redin parjaamisesta tuli jo hieman trendikäs juttu. Lähes poikkeuksetta jokainen siellä vieraillut kertoi kuinka sinne eksyy ja ulos ei löydä millään. 

Ei ihan helppo startti uudenkarhealle kauppakeskukselle. Itse olen Redissä vieraillut parisen kertaa ja en eksynyt. Hyvin löysin parkkipaikalta haluamaani kohteeseen ja löysinpä vielä autonikin sieltä parkkihallista.  Onhan se hyvin erilainen mihin me suomalaiset olemme tottuneet ja tämä se varmasti hämmensi ihmisiä melkoisesti. 

Todella suurella mielenkiinnolla seuraan mitä Aleksi saa aikaiseksi. Helppoa ei kurssin kääntäminen varmasti ole, mutta jotenkin uskon, että parempaan suuntaan lähtee hommat kääntymään. Kaikkea hyvää haluan hänelle tuohon varmasti haastavaan pestiin toivottaa. Minähän en liike-elämästä ihan kauheasti mitään ymmärrä, mutta uskoisin, että lämminhenkisyydestä ja ihmisläheisestä suhtautumisesta ei tuossakaan pestissä ainakaan haittaa ole. 

Ja tulipa tuossa lähipiiristä toinenkin positiivinen uutinen. Hyvä ystäväni sai jonkin aikaa myynnissä olevan asuntonsa kaupaksi. Sain siitä viestin ja tuli oikein kylmät väreet. Toisten hyvistä meiningeistä tulee itsellekin mahtava fiilis! Hyvä äijät! Onnea molemmille!! 

Hyvä tiistai!!

-Esko-

Tämä lukijapalaute sai naurahtamaan ääneen

Huomenna vietetään Runebergin päivää. Tuo romantiikan ajan kansallisrunoilijamme, jonka kunniaksi huomenna vedetään siniristiliput salkoon. Joku varmasti saattaa myös herkutella hänen mukaansa nimetyillä tortuillakin, joista on tänä vuonna lanseerattu myös aurajuustoversio. Liekö on hyvänmakuinen? En itse ole edes sen perinteisen kovin suuri ystävä, mutta vielä aurajuustolla. Puhuu kuin Runeberg, tuollaisen sanonnan olen joskus kuullut. Mitenkäs olisi, jotta kirjoittaa kuin Runeberg?

Blogin kommenttikenttä on itselleni tärkeä paikka. Kommentoinnin luonne on ehkäpä hieman muuttunut ja osa tuo ajatuksiaan ilmi tuolla Instan puolella. Blogiurani aikana olen julkaissut lähes kaikki minulle tulleet kommentit. Joitain olen niiden törkeän luonteen takia joutunut poistamaan, mutta pääosin tuolla on menty oikein hyvällä hengellä. Kaikilla on toki oikeus ymmärtää tekstini juuri omalla tavallaan ja terve kritiikki on enemmän kuin tervetullutta. Toki kirjoituksien erinäiset aihepiirit saavat aikaan ajoittain hieman kärkkäämpiä kommentteja. Viime aikoina on ollut todella rauhallista. 

Lähiaikoina kommenttikenttääni on saapunut pari todella viihdyttävää viestiä. Muusa, tuo kommenttikenttäni Runeberg on laittanut kirjoituksellisen suonensa kukkimaan ja naurahdin ihan ääneen, kun noita kommentteja lueskelin. Tähän allaolevaan kirjoitukseen oli todella helppo samaistua. Muusa, hyvä kynä!

Viisarit, värähtää tarvittaessa ja Muusan autohommia:

Näissä autoasioissahan itelle on ollu tärkeetä vain se, että sen oman auton tunnistaa ulkomuodon ja värin perusteella parkkipaikalta. Merkki ei juurikaan loppupeleissä merkitse; ranskalainen, saksalainen, jenkki; who cares!

Unelma-autoni on turvallinen. Se ei jätä motarin varteen eikä kiukuttele pakkasilla. Sen istuimella on ihana istua ja penkit tuoksuvat hyvälle. Wunderbaumit tai liian karvaiset nopat eivät kyllä kuulu autoni varustukseen…Takakontin koolla ei ole hirveästi väliä. Kiva, jos autoni kori on sen verran korkealla, että voin rauhassa ajella kuoppaisiakin metsäteitä.

Autolla pitää päästä mustikkapaikoille ja tarvittaessa vaikka maailmalle, ehdottomasti. Toki nykyään arvostan kovastikin vähäpäästöisyyttä, ja kyllähän se mieltä lämmittää, jos se ei kauhean kallis ole tallissa pidettäväksi. En juurikaan kiinnitä huomiota onko vanteet kromia vai jotain muuta, kunhan se auto ei vaan olis sysipaska.

Rikas on tämä suomen kieli ja tuo allaoleva video kannattaa myös katsoa ihan vaikkapa illanratoksi. 

Niin ja kiitos kaikille teille, jotka kirjoituksiani kommentoitte. Se on aina, aina mukavaa ja tärkeää.

-Esko-

// Kuva: Jere Lehtonen //