Sä olet fiksu kaveri, mutta miksi sä käyttäydyt kuin idiootti?

Facebookissa tärähti feediin serkkupoikani parrakas naama linkin yhteydessä, joka käsitteli opettajan merkitystä nuoren elämässä. Kuinka ne opettajan sanat voivat antaa lapsen tai nuoren elämässä uuden suunnan. Itsehän olen jo tulipunaisia kukkasia jaellut tässä RUUSUJA OPETTAJILLE- kirjoituksessani. Opettajat ovat hyviä tyyppejä, joiden merkitys lasten ja nuorten elämään on varmasti huomattavasti suurempi kuin mitä opettajat itse edes ymmärtävät (varmasti niin hyvässä, kuin pahassa, mutta mennään nyt niinsanotusti posin kautta). Täältä Ylen sivuilta pääsee kiittämään opettajaa, joka on juuri sinulle ollut tärkeä. Kiitoksia on annettu todella paljon ja itse opettajana toimivana, niiden lukeminen oli oikein antoisaa.

”Sä olet fiksu jätkä, miksi sä käyttäydyt kuin idiootti?” Oli sanonut serkkupojalleni hänen kymppiluokan opettajansa. Onneksi sanoi ja kyllä ei siitä tarvinnut kenenkään mieltänsä pahoittaa. Katsoin videolinkin, jossa Tuomas ja juuri tämä hänen vanha kymppiluokan opettajansa kohtaavat. Tuli kylmät väreet. Teot ja sanat voivat olla itseään etsivän nuoren elämässä aivan valtavia. Se oikea ihminen juuri siihen oikeaan ajanjaksoon saattaa nostaa sen putoamassa olevan junan takaisin raiteilleen. Ohjata sen kohti tulevaisuutta vahvana ja omaan itseensä uskovana.

Ajoittain minulta kysellään mitkä mahtavat olla parhaita puolia opettajana. Juuri viime viikolla vastasin tähän hyvin vaatimattomasti. Olen maailman paras antamaan positiivista palautetta rennonletkeällä otteella. Opetukseni peruslähtökohta on löytää niitä hyviä murusia, joiden pohjalle voi lähteä rakentamaan. Tämmöinen palaute saapui taannoin Facebookin viestiboksiini. ” Muistatkohan vielä meidät ala-asteelta? Olit silloin meillä sijaisena ja olet jäänyt mieleemme erityisen hyvänä opettajana. Meillä vaihtui opettajat tiuhaan tahtiin ja on hämmästyttävää miten nopeasti saavutitkaan luottamuksen meihin lapsiin. Mieleen on jäänyt mm. hauskat apinatossut, joilla palkitsit viikon onnistujaa. Rento asenteesi tarttui myös meihin oppilaisiin ja teit koulunkäynnistä hauskaa! Kiitos!!!! ”

Hyvää palautetta on aina mukava saada ja edelleen on samat metodit käytössä. Apinatossut ovat tosin vaihtuneet Homer-tossuiksi. Opetusuunnitelmat uudistuvat, mutta viikon onnistujan tossut säilyvät vuodesta toiseen. Toivottavasti tuo vanhojen oppilaideni mainitsema rento asenne säilyy myös. Sitä ei ole opettajankoulutuksessa opetettu. Se tulee selkärangasta.

Hauskaa viikkoa!!

-Esko-

// Inspiraationa: Ylen Kiitä opettajaa- sivu Kuvat: Pasi Salervo ja Pixabay //

Helsinkiläisen sinkkumiehen subjektiivinen kokemus

Se on se sinkun sunnuntai-ilta. Jos vertaa parisuhteiden ja sinkkuelämän viikonpäiväskaalaa, niin kyllähän suurimmat variaatiot löytyvät ehdottomasti sunnuntaista. Sunnuntait ja varsinkin illat näin singlenä ovat kyllä ajoittain aivan todella tylsiä. Ja maksimoidaanpas vielä entisestään. Ulkona on säkkipimeää ja kalseaa. Ei edes se lenkkipolku jaksa loputtomiin kiinnostaa. Juuri tällä hetkellä kiinnostaisi laittaa sauna päälle. Ostaa saunajuomat kahdelle. Laittaa omenakaurapaistos uuniin ja saapua saunanraikkaana sitä nautiskelemaan. Yksin siitä jää ainakin kolmasosa syömättä. Ja olenko edes harkinnut tekeväni yksin suurta herkkuani omenakaurapaistosta, en ole, en.

Miten juuri sunnuntai-iltaisin iskee semmoinen olo, että kaikki muut elävät onnellisissa ja harmonisissa parisuhteissa? Hyggeilevät (en pidä sanasta) kotona kääriytyneinä ornamenttikuvioituun vilttiin. Jaloissa beiget villasukat ja käsissä lämpimät kaakaot täydellisesti vaahdotetulla maidolla. Vai onkohan se ihan semmoista? No, toivottavasti mahdollisimman monella olisi. Vaikka tässä elämä pääosin hymy huulilla rullaileekin, niin kyllähän aina ajoittain iskee hyvin vahvasti olo, että olisipa tuossa vieressä joku jonka niskahiuksia pyöritellä ja huonoille jutuille naureskella.

No, onhan se nyt ihan suoraan sanottava. Läheisyys ja toisen ihmisen kosketus on asia, joka antaa elämälle juuri sen viimeisen silauksen, joka tällä hetkellä puuttuu. Tai tämä on ainakin tämmöisen helsinkiläisen sinkkumiehen subjektiivinen kokemus. Lenkkipolku paikkaa paljon, ei tätä. Kunnon puinnit ystävien kanssa paikkaa paljon, ei tätä. Siivet, jotka Patrik Laine mainosti finaaliin paikkaa paljon, ei tätä. Puolen tunnin toiveikas kierros Tinderissä paikk…Ei, olen maailman huonoin Tinder-mies ja saanut siitä myös palautetta. Otan tämän palautteen vastaan suoraselkäisesti ja ymmärtäväisesti.

Tässä alkaa taas iskemään päälle se syksyinen kyynisyys ja jopa naurettava itseinho. Tulen varmasti viettämään elämäni kaikki sunnuntai-illat näin? Kaikki muut, mutten minä? Mikä minussa on vikana? En jaksa edes lähteä tapaamaan ketään, niistä kuitenkaan mitään tule. Olen jaksanut uskoa, että kyllä se joku jostain eteen tupsahtaa, kun sitä vähiten odottaa. Kauan sitä vähitenodottamista tarvitsee odottaa? Aah, nyt tämä alkaa kuulostamaan jo hienoisen epätoivoiselta. Ei Esko, ei semmoiseen tarvitse vaipua. Se on vain hieman tummanpuhuva marraskuinen sunnuntai-ilta meneillään.

Hauska viikonloppu takana, mutta ei olisi pitänyt kuunnella Herkimmät suomalaiset biisit- soittolistaa Tampereelta ajellessa. Nostaa miehelle tunteet pintaan…:)

Kivaa alkavaa viikkoa!!

-Esko-

// Kuvat: Amanda Aho //